Lähetysopas

Jumalalle, Isälleen, että ihmisille, erityisesti niitä kohtaan, joita muut eivät huomi-oineet. Jeesuksen persoonassa ihmisyys toteutuu täydellisellä tavalla. Inkarnaatiostalähtien Pyhän Hengen tehtävä on kiinnittää huomio Jeesukseen, jonka persoonas-ta käsin ihmiskunta voi löytää uudelleen luomistarkoituksen ja yhteyden Luojaan. Paavali toivottaa 2.  Kor. 13:14:ssa: ”Tulkoon teidän kaikkien osaksi HerranJeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!” Yhteydenaikaansaaja on Pyhä Henki, joka avaa silmämme. ”Kukaan ei voi sanoa: ’Jeesuson Herra’, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta” (1. Kor. 12:3). Jos tietoi-suutemme on avattu Jumalaan, se on avattu myös maailmalle. Jos kieltäydymmenäkemästä toista ihmistä, meistä tulee myös kyvyttömiä tunnistamaan Jumalanläsnäolo. Henki tekee meidät läsnä oleviksi toisille. Mitään lähetystyötä ei ole, elleivät silmämme ole avautuneet elävälle Kristuk-selle. Myöskään kehitys- ja avustusohjelmamme eivät ole kristillistä lähetystyö-tä, elleivät ainakin joidenkin ohjelmissa mukana olevien silmät ole avautuneetKristukselle. Yhtä olennaista lähetystyön kannalta on silmien avautuminen toisilleihmisille.9.2.5 Hengen ja Sanan yhteysHeprealaisessa ajattelussa ruah (henki) ja dabar (sana) ovat lähellä toisiaan(Ps. 33:6; 2. Sam. 23:2; Jes. 59:21). Ne liittyvät toisiinsa, kuten henkäys liittyyääneen. Henki tarkoittaa koko jumalallisen toiminnan vaikutusta, Sana puoles-taan ilmenee tietyssä paikassa ja ajassa. Hengen ja Sanan eron voi nähdä kuningasSaulin kohtalossa. Kun Henki jätti hänet, se merkitsi jumalallisen vaikutuksenlakkaamista. Tämä tapahtui, koska Saul ei totellut Jumalan Sanaa. Henki inspi-roi, Sana ilmoittaa. Ruah on jatkuvasti valmiustilassa, dabar saa muodon hetkessäja liittyy tiettyyn tilanteeseen. Jeesus ja Paavali molemmat korostavat Sanan ja Hengen yhteyttä: ”Nesanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä (Joh. 6:63). Paavalin kehotusefesolaisille: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef. 5:18) on Kolossalaiskirjeessämuodossa: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne” (Kol. 3:16). Sanan ja Hengen yhteyden rikkominen tekisi mahdottomaksi Jumalan ilmoi-tuksen. Se tekisi ihmisestä jumalan hänen yrittäessään erotella sitä, mikä Raa-matussa on Jumalan Sanaa ja mikä ihmisen sanaa. Raamattu on kokonaan sekäJumalan Sanaa että ihmisen sanaa. Pidämme valitettavana, että KR 92 kääntääJumalan Henkeen viittaavan Vanhan testamentin ilmaisun (esim. 1. Moos. 1:2)OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 151

pienellä h-kirjaimella. Tällainen ratkaisu on täysin vastakkainen Jeesuksen ja alku- kirkon opetukselle, jossa Vanha testamentti katsottiin elimellisesti saman elävän Jumalan ilmoitukseksi. 9.2.6 Luomisen ja lunastuksen yhteys Vanhan ja Uuden testamentin irrottaminen toisistaan katkaisee luomisen ja lunastuksen yhteyden. Jumalalla on luomisen perusteella omistus- ja tekijänoikeus kaikkeen olevaan. Luominen ja lunastus edellyttävät toisiaan. Valta luoda tyhjäs- tä ja valta saattaa ihminen tämän luomisen sisältämän tarkoituksen täyttymiseen eli pelastaa ihminen, ovat molemmat Jumalan ja vain hänen. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Jumala, joka sanoi: ’Tulkoon pimeyteen valo’, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” (2. Kor.4:6). Sanat ”tulkoon pimeyteen valo” viittaavat 1. Moos. 1:n luomistapahtumaan. ”Sydämen valaiseminen” on viittaus Pyhän Hengen työhön ihmisessä. Langenneen ihmisen luonto ja henki ovat irronneet toisistaan. Miten tämä vai- kuttaa luodun mahdollisuuteen ja kykyyn tavoittaa Luojansa? Miten luotuisuus heijastuu ihmisen uskontoon? 9.2.7 Luodun mahdollisuudesta tavoittaa Luoja Luoja itse on luomisessa kaivertanut ihmiseen tiedon siitä, että Jumala on. Tämä tieto on viime kädessä edellytys sillekin, että ihminen polvistuu epäjumalien eteen. Jumalan kaikkivaltius sisältää, että hän on antanut kaikelle luodulle lakinsa. ’Luoda’ merkitsee samaa kuin käskeä tai kehottaa olemaan. Osallisuus jumalallisesta Sanasta antaa luodulle hyvän ja pahan erottamisen ky- kyä ja pyrkimystä tämän mukaiseen elämään. Laki ihmisen omassatunnossa on Jumalan kosketuskohta. Näin ihminen erottuu kaikista muista luoduista. Jumalan laki on olemukseltaan pelkkää hyvyyttä: siinä Jumala ilmoittaa haluavansa olla ihmisen Jumala. Ihmisellä on kyky tehdä hyvää luotuisuutensa perusteella. Langenneisuutensa vuoksi hän ei kuitenkaan luonnon valon turvin etene kohti Jumalaa vaan koh- ti epäjumalaa (Room. 1:21). Hän kuvittelee jumalaksi sen, mitä toivoo, ja tekee luonnollisen ymmärryksensä mukaiset johtopäätökset eli pyrkii pelastautumaan152 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

lain avulla. Sen seurauksena ihminen luulottelee onnistuvansa yrityksessään tai al-kaa vihata lakia. Kristityssä on yhä vanha ihminen, joka pyrkii kelpaamaan lainkautta ja on luonnossaan samalla tavalla Jumalan vastainen kuin ei-kristittykin. Syntiinlankeemuksen myötä totuus ei ole särkynyt, vaan jokin meidän olemuk-sessamme. Jumala on riittävässä määrin nähtävissä, kuultavissa ja tunnettavissa,mutta ”meidän vastaanottimessamme on katko, hälyääni, pimeä kohta, joka estäämeitä tuntemasta Jumalaa” (Simo Kiviranta). Tuloksena on jatkuva ja eri muo-doissa ilmenevä Jumalan kyseleminen sekä torjumaton tarve pitäytyä johonkin’jumalaan’ (Room. 1:19–21, 25). Sikäli kun ihminen elää järjen ja omantunnon mukaan, hän kyllä seuraa luo-misen Sanaa. Jumalaa palvellaan tällöin häntä tuntematta (Ap. t. 17:23). Luoja eikuitenkaan ole asioissa ja ilmiöissä tavattavissa henkilönä. Jotkut kirkkoisät, kutenJustinos Marttyyri, esittävät, että pakanoiden oikeat ajatukset kuuluvat pelastush-istorian valmistelevaan vaiheeseen. Ne ovat totuuden ituja ja kuvia. JeesuksessaKristuksessa on sen sijaan tullut itse todellisuus.9.2.8 Luontainen jumalantunteminenLuonnollinen jumalantunteminen ei vaikuta pelastuksen vastaanottamisessa kuinkorkeintaan kielteisesti. Vastaanottamista vaikeuttaa paitsi ihmisen itse, myös Saa-tanan toiminta. Saatana käyttää hyväkseen ihmisen luonnollista lain tuntemustasaadakseen Jumalan näyttämään toiselta kuin hän on sanassaan ilmoittanut. Luterilainen käsitys ihmisen mahdollisuuksista jumalantuntemiseen asettuukatolisen ja reformoidun ajattelun välimaastoon. Reformoitu perinne lähtee siitä,että luonnollisen lain ilmoitus ja Raamatun ilmoitus ovat yksi ja sama asia, eikäluonnollinen ihminen itse kykene tekemään aidosti mitään hyvää sen paremminhengellisellä kuin maallisellakaan puolella. Reformoitu teologia kehitti Calvininnäkemysten pohjalta gratia particularis eli pelastavan armon -opin rinnalle gratiacommunis eli tavallinen armo -ajattelun. Sen mukaan maailmassa esiintyvä hyvä,oikea ja kaunis ei perustu autonomiseen luontoon itseensä, vaan Jumalaan jahänen armoonsa. Epäuskoisen suorittama lain mukainen teko ei ole itsessään ai-dosti hyvä, koska se ei ole tehty uskossa. Koska teko on muodollisesti Jumalanlain eli hänen tahtonsa mukainen, Jumala armossaan sallii teon koitua yleiseksi jayhteisölliseksi hyväksi Katolisen käsityksen mukaan ihmisen luontainen jumalantunteminen on luon-non valo (lumen naturae), joka saattaa hänet alkuun, loppumatkaa varten hän saaOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 153

Jumalalta erityisen armon valon (lumen gratiae), joka on ilmestynyt Kristuksessa. Tästä johtuen langennut ihminen kykenee, paitsi tekemään hyvää yhteiskunnal- lisella ja maallisella alueella, myös luonnostaan etsimään Jumalaa, hänen tahtoaan ja oikeaa moraalia. Katolisen opin mukaan Kolmiykseyden luomana koko ihmiskunta on ”armoi- tettu”. Synti on turmellut ihmissuvun, mutta ei kokonaan kumonnut Jumalan armon vaikutusta. Jumalan tahdon ääni omassatunnossa johtaa ei-kristitynkin toteuttamaan Jumalan tahtoa elämässään. Tästä ihmisten luonnollisesti hyvästä taipumuksesta ovat syntyneet maailmaan erilaiset uskonnot. Katolinen teologia käyttää tässä yhteydessä sanaa Jumala-tieto (notitia Dei) erotuksena ilmoituksesta (revelatio), joka liitetään Raamatun pelastushistoriaan. Katolisen lähetystyön lähtökohtana ovat luomisarmon lahjoittamat totuuden säteet ja siemenet, jotka ovat valmistelua evankeliumille (preparatio evangelica). Salatulla tavalla Jumalan pelastava armo täydellistää luomisarmon jäljiltä olevan hyvän, joka vaikuttaa niin sanotussa vilpittömässä ei-kristityssä. Tällainen pelas- tustie käsitetään mysteeriksi, josta ei ole lupa lausua liikoja, koska ei ole tarkem- paa ilmoitusta. Pelastustien ehtona kuitenkin on, että ei-kristitty ei ole torjunut eksplisiittisesti evankeliumia, on syytön siihen, että ei tunne sanomaa Jeesuksesta eikä torju Jumalan luomisarmoa, joka johtaa etsimään totuutta ja elämään oikein. Vatikaanin II:n konsiilin jälkeisinä vuosina erityisesti Pyhän Hengen työ on otettu tarkasteluun. Paavi Johannes Paavali II:n lähetyskirje Redemptoris mis- sio (RM) vuonna 1991 käsitteli rukousta. Sen mukaan jokainen aito rukous on Pyhän Hengen aikaansaama. RM liittää rukouksen osaksi niitä Sanan siementen ja Kristuksen läsnäolon merkkejä, jotka ovat muista uskonnoista löydettävissä. Vaik- ka Pyhän Hengen toiminta on universaalia, se ei ole muusta Jumalan toiminnasta riippumatonta, ja on ymmärrettävissä ainoastaan Kristuksen lunastustyön kautta: ”Henki, joka rukoilee muslimin sydämessä on sama Henki, joka toimi Kristuk- sen elämässä ja kuolemassa ja herätti hänet kuolleista. Hän on sama Henki, joka tänään toimii kirkossa ja kaikissa kristityissä”. RM:n mukaan Jumalan kätketty läsnäolo esiintyy luomisarmon perusteella kylvettynä ihmisten sydämiin ja mieliin ja on siinä ”hyvässä, joka liittyy kansojen palvontamenoihin ja kulttuureihin. Hyvä ei mene hukkaan, vaan se terveytetään, kohotetaan itsensä yläpuolelle ja täydellistetään Jumalan kunniaksi, Perkeleen häpäksi ja ihmisten autuudeksi”. Jotta valmistava työ saavuttaisi päämääränsä, tarvitaan lähetystyötä. Katolinen kirkko pyrkii ”uutterasti edistämään lähetystyötä Jumalan kunniaksi ja kaikkien ihmisten pelastukseksi”. Tavoitteena on ”perustaa154 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Kristuksen ruumiin näkyvä ja konkreettinen läsnäolo jokaiseen kansaan lisätenihmisiä valittujen joukkoon”. Katolisen kirkon uskontoteologia on antanut vahvan sysäyksen myös protes-tanttisessa ja luterilaisessa lähetysteologiassa vahvistuneelle trinitaariselle lähes-tymistavalle uskontoihin. Sen mukaisesti lain pohjalta uskonnoilla on paljonyhteistä. Pyhä Hengen toimintaa kirkon ja julistetun sanan ulkopuolella luomi-sen perusteella perustellaan kirkkoisien opetuksella siitä, että Kolminaisuudenteot hänen itsensä ulkopuolella (ad extra se) ovat jakamattomat. Isä loi kaiken Kris-tuksen kautta ja häntä varten ja Henki teki ihmisestä Jumalan kuvan, jolla oliyhteys Luojaansa. Peruskysymys lähetystyön kannalta on, onko muissa uskonnoissa vain moraaliaeli lakia koskevia totuuksia (Room. 2:14–15), vai löytyykö niistä myös pelasta-vaa evankeliumin totuutta. Vaikka katolinen kirkko ei varsinaisesti ota kantaa tä-hän, se kuitenkin opettaa, että (tiettyjen) ihmisten on mahdollista pelastua ilmanevankeliumia. Vatikaanin II konsiili (1962–65) avasi pelastuksen tien myös muslimeille.Lumen Gentium asiakirjan mukaan ”ne, jotka ilman omaa syytään eivät tunneKristuksen evankeliumia, mutta kuitenkin etsivät Jumalaa vakain sydämin, jaarmon liikuttamina yrittävät tehdä hänen tahtonsa, jonka tuntevat omassatunnos-saan – he myös voivat saavuttaa ikuisen pelastuksen”.9.2.9 Kylväjän siemen on lunastuksen evankeliumi Kylväjä liittyy evankelisen kristikunnan näkemykseen siitä, että Jumalan tahdonääni ihmisen omassatunnossa sen paremmin kuin kristillisen vaikutuksen alainenkulttuurikaan eivät synnytä pelastavaa uskoa. Erilaiset maaperät eivät itsessään voivaikuttaa sanoman avautumiseen. On yksin Pyhän Hengen aikaansaannos, kunHenki kirkastaa evankeliumin ja kääntää ihmisen kristityksi. Pelastavan evankeliumin siemen on tuotava ihmiskunnan maaperään sen ulko-puolelta. Se ei ole ihmisessä, kulttuureissa tai uskonnoissa valmiina odottamassakastelemista ja kukkaan puhkeamista. Tunnistamme aikamme lähetysteologiassahoukutuksen ihmisen syntiinlankeemuksen tilan huomiotta jättämiseen. Paratii-siin pyritään luonnollisen jumalatuntemuksen ja ”kosmisen Kristuksen” varassa. Teemme eron Kolmiykseyden pelastavan ja ylläpitävän toiminnan välillä. Pelas-tavassa eli vanhurskauttavassa toiminnassa on kyse siitä, että perisynnin turmele-mat ja kadotukseen kulkevat ihmiset kääntyvät Jeesusta kohti ja uskovat saaneensaOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 155

syntinsä anteeksi hänen nimessään. Tämän Pyhä Henki saa aikaan evankeliumin Sanan kautta. Lähetysjulistuksen päämäärä on evankeliumin kuuleminen ja kut- suun vastaaminen. ”Jeesuksen luo tuleminen tarkoittaa sitä, että kävelemme hänen luokseen harkitusti ja uskomme ja luotamme häneen niin, että hänestä tulee us- komme varsinainen sisältö” (P. Wallendorff). ”Se, joka tahtoo tietää, mitä mieltä Herra Jumala on meitä kohtaan, hän aloittakoon alhaaltapäin, oppikoon ensin, mitä hän on tehnyt maan päällä ja miten hän on ihmisille ilmoittanut itsensä” (Luther). Vanhan testamentin ilmoituksessa Jumalan tunteminen ja pelastus liittyvät olennaisesti hänen nimeensä. Vastaavasti Uudessa testamentissa ”jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Nimi liittyy identiteet- tiin eli tunnistettavuuteen. Nimenantamisen ja kasteen yhteys avautuu samasta tosiasiasta. Meille on annettu vain yksi nimi, jossa pelastutaan (Ap. t. 4:12). Pyhän Hengen tehtävä maailmassa on kirkastaa Kristus ja paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio (Joh. 16:8,14). Evankeliumille ja lähetystyölle voidaan näin kiteyttää kolme lähtökohtaa: kaikkien luotujen kado- tuksenalainen tila, henkilökohtainen kuoleman- ja elämänyhteys uskossa Jeesuk- seen Kristukseen sekä Raamatun todistus hänestä, jonka kautta pelastus tuodaan ihmisten ulottuville. Pelastussanoman sisältö on, että ihmisen täydelliseen turmeltuneisuuteen anne- taan uskon kautta lahjana Jeesuksen vanhurskaus eli lain täydellinen täyttäminen ja Jumalalle kelpaaminen. Se mitä tapahtui Jeesukselle, tapahtuu häneen uskoval- le. Historiassa, ristillä tapahtuneen sovitustyön perusteella Jumala julisti Jeesuksen vapaaksi koko maailman synneistä. Synnitön Vapahtaja ja hänen vanhurskautensa annetaan uskon kautta lahjaksi syntiselle ihmiselle. Näin toteutuu totaalinen ja täydellinen synnin ja vanhurskauden vaihtokauppa. Ihmisestä tulee Jumalan lapsi ja ikuisen elämän perillinen. Edellä kuvattu käsitys ihmisen omien mahdollisuuksien täydellisestä puuttu- misesta pelastuksen asiassa, samalla kun hänen tahtoonsa vedotaan kutsumalla uskomaan evankeliumi, erottaa kristillisen uskon kaikista muista. Kristinuskosta tekee ainutlaatuisen ensinnäkin ilmoitus siitä, että ihmissuku on syntiinlankee- muksen vuoksi kyvytön löytämään totuutta itsestään ja alkuperästään. Toiseksi sitä määrittää yli kuoleman ulottuva varma toivo ja luja luottamus ikuisesta elä- mästä Kristuksen tähden. Jumala on ”näet määrännyt päivän, jona hän oikeuden- mukaisesti tuomitsee koko maailman ja tuomarina on oleva mies. jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet156 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

kuolleista” (Ap. t. 17:31). Suurin salaisuus ei kuitenkaan ole Jumalan kaikkivaltiuden ja ihmisen valinnan-mahdollisuuksien välinen suhde vaan se, että Jumala on paitsi kaikkivoiva, myösitse rakkaus (1. Joh. 4:8,16). Siksi hän ei ihmisen kapinasta huolimatta tuhonnutluomaansa maailmaa ja luonut synnitöntä uutta. Rakkaudessaan hän päätti lunas-taa ja saattaa luomakuntansa ennalleen. Ihmiskunta on Jumalan rakkauden varsi-nainen kohde ja keskus, eikä hänen rakkautensa riipu ihmisen vastarakkaudestatai sen puutteesta. Jumalan rakkauden kohteina olemme kaikki samassa asemassa. Raamattutodistaa ihmiskunnan ykseydestä luomisen perusteella. Identiteettimme syvätasol-la ei ole toiseutta, on vain yksi ihmiskunta, joka langenneena hapuilee yhteyttäLuojaansa ja etsii rauhaa vihollisuuksien sijaan. Uskontojen olemassaolo kertoo ihmisen pyrkimyksestä itsensä ja omien mieli-piteidensä ulkopuolelle. Ihminen etsii alkuperäänsä, perimmäistä todellisuutta javastausta elämän ja kuoleman suuriin kysymyksiin. Seuraavaksi tarkastelemme, miten meidän tulee lähetystyössä suhtautua uskon-toihin ja niiden edustajiin.9.3. Kontekstuaalisuus pekka mäkipää9.3.1 Uskontojen kohtaaminenPaavali antaa puheessaan Ateenan Areiopagilla ymmärtää, että Jumala kyllä oliAteenassa ennen Paavalia, mutta ihmiset eivät häntä tunnistaneet (Ap. t. 17:23).Paavali ei kuitenkaan rakenna todistustaan luonnollisen jumalantuntemisenvaraan, vaan ohjaa uskonnollisten ihmisten heräävän kiinnostuksen oikeaankohteeseen. Paavalin puheessa on lunastushistoriallinen tausta ja viittauksia muunmuassa Aadamin luomiseen, Baabelin kielten sekoitukseen, 5. Mooseksen kirjaan,Jesajan kirjaan ja pakanauskonnon käsityksiin Zeuksesta. Paavali viittaa 5. Moos. 32:8 jakeeseen, jossa kerrotaan Jumalan säätäneen kan-soille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kentieshapuillen löytäisivät hänet. Hapuilun jotkut ovat tulkinneet tarkoittavan uskon-noista löytyvää luonnollista jumalailmoitusta. Paavalin intentio kuitenkin oli päin-vastainen: Jumalan löytäminen kreikkalaisen uskonnon ja kulttuurin välitykselläoli yhtä mahdotonta kuin sokean löytäminen tielle (Ap. t. 17:30). OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 157

Kaksi myönnytystä asenteessaan toisiin uskontoihin Paavali kuitenkin ateen- alaisille tekee. Ensinnäkin vaikka he eivät sokeassa tietämättömyydessään voisi löytää Jumalaa, he kuitenkin etsivät samaa Jumalaa, joka oli ilmoittanut itsensä Paavalille. Lainaamalla kreikkalaisia runoilijoita hän myös tunnustaa, että väärän uskonnon edustajatkin voivat tietää jotakin totuudesta. Paavali näyttää ajattelevan, että vaikka uskontojen lähtökohta on kapinassa ja valheessa ja niiden alkuperä on henkivoimissa, ne kuitenkin voivat opettaa jotain totuutta Jumalasta. Vanhassa testamentissa on viittauksia siihen, että juutalaisuuden ulkopuo- lellakin on tietoa hänestä. Vanhan testamentin ilmoittama Jahve haluaa maa- ilman kaikkien kansojen tietävän, että hän on kaikkeuden Herra. Esimerkiksi Melkisedek, Abraham, Jetro, Job, Balak, Ruut, Naaman ja Saban kuningatar tiesi- vät ja tunsivat jotain oikeasta Jumalasta. Monet Vanhan testamentin kirjoituksista puhuvat jumalista ja todistavat, että Israelin Jumala on niiden yläpuolella (5. Moos. 6:14; Ps. 86:8; Ps. 95:3). Vanhassa testamentissa Jumalan suhde jumaliin vaihtelee rauhanomaisesta rinnakkainelosta (5.  Moos. 29:25; Miika 4:5) niiden tuhoamiseen (2.  Moos. 15:11; 1. Kun. 18; Ps. 82). Kolmas näköala on Jesajan kirjan korostus siitä, että on vain yksi Jumala ja jumalat ovat ei-juutalaisten keksintöä. Toisaalta Jesajankin mukaan Jumala käy taistelua kosmista pahaa vastaan (Jes. 27:1). Uusi testamentti ilmoittaa, että jumalat ovat epäjumalia eli pimeyden henkiolentoja, demoneja ja kosmisia voimia, jotka taistelevat Kristusta ja hänen valtakuntaansa vastaan. Uskonnot ovat erityinen henkivaltojen työkenttä. Paavali muistuttaa kosmises- ta taistelusta, jota emme käy ihmisiä vastaan vaan pimeyden maailman hallitsi- joita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan (Ef. 6:12). Raamatun mukaan uskon- toja inspiroivat henkivallat luotiin hyviksi, mutta ne turmeltuivat pahoiksi. Ne ohjaavat ihmisiä harhaan etsimään jumaluutta sieltä, missä hän ei ole löydettävissä ja vastustavat Jumalan tarkoituksen toteutumista. Samalla ne kuitenkin opettavat osatotuuksia. Parhaimmillaan ne voivat synnyttää elämää suojelevan jumalallisen lain kunnioitusta ja jumalanpelkoa. Varhaiset kirkkoisät Justinos Marttyyri, Irenaeus ja Klemens Aleksandrialainen olivat sitä mieltä, että Jumala toimi ihmiskunnan historian varhaisvaiheista lähtien myös uskontojen välityksellä tarkoituksenaan kasvattaa ja ohjata niitä kohti histo- rian lopputulemaa Jeesuksessa Kristuksessa. Heidän mukaansa tässä kasvatustyössä opettajana toimi Kristus itse. Samalla kun uskonnot sisälsivät paljon harhaa, ne olivat myös niin sanottua praeparatio evangelica, valmistautumista evankeliumille. Kirkkoisä Origeneen mukaan 2. Mooseksen kirjan käsky ottaa pakomatkalle158 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

mukaan egyptiläisten hopea- ja kulta-astioita ja valmistaa niistä pyhäkköteltan as-tiat merkitsi kehotusta hyödyntää pakanallista uskontoa evankeliumin vastaanot-tamiseen valmistamisessa. Hänen mukaansa patriarkat ottivat jalkavaimoja, jottavoivat saada lapsia siveydessä. Uskonnosta tuli Origeneen mielestä koetella kaikki,ottaa se, mikä oli hyödyllistä, ja hylätä se, mikä on ihmisten ja demonien tur-melemaa ja harhaa. Näin teki esimerkiksi Mooses, joka hyväksyi appensa Jetron,pakanapapin, neuvot. Kirkkoisä Tertullianus suhtautui täysin päinvastaisesti uskontojen ja kulttuurei-den kykyyn toimia kasvattajana Kristukseen. Tertullianuksen mukaan ”Kreikanopetuslapsilla” ei ole mitään tekemistä ”taivaan opetuslasten” kanssa. Edelliset tur-melevat totuuden, etsivät omaa kunniaansa, he puhuvat eivätkä tee. Perisynti ontotaalisesti turmellut heidän uskontonsa ja kulttuurinsa. Uskontojen ja kristillisen uskon suhde on eräs kiistanalaisimpia kysymyksiäedelleenkin. Vaikka taistelemme lähetystyössäkin syntiä, kuolemaa ja Saatanaavastaan, on tärkeä muistaa, että uskontoja ei tule esineellistää. Niistä puhut-taessa on puhuttava uskonnollisista ihmisistä. ihmiset eivät ole vihollisiamme.Jumalan Henki ylläpitää elämää kaikissa ihmisissä ja kulttuureissa ja on valmiudes-sa palauttaakseen luomistarkoituksen ja Jumalan kuvan luotuihinsa. Kohtaammetotuudenetsijöitä kaikkien uskontojen edustajissa, ja siksi lähetystyöntekijän ontarpeen olla valppaana, tarkkaavainen ja nöyrän valmistautunut Jumalan Hen-gen työhön yllättävissä yhteyksissä. Hengen työ voi joskus ilmetä unessa saatunakutsuna Jeesuksen luo tai esimerkiksi näkynä taivaasta. Kylväjässä lähdemme siitä, että uskonnot ovat vesialtaita, joiden syvissä vesissäuimista on kristityn vältettävä. Ristiaallokoissa ja virtauksissa lähetystyöntekijäkinvoi ajautua aavalle eikä kovaa maata enää löydy jalkojen alle. Vaikka torjummetoisiin uskontoihin ”sisältäpäin” tutustumisen, korostamme huolellista tutustu-mista paikallisiin uskomuksiin, uskontoihin, kulttuureihin, tapoihin ja kieleen.Lähetystyössä on kyse ihmissuhteista, kommunikaatiosta ja yhteydestä. Ilmantietoa ja empatiaa kaikki vuorovaikutus jää pinnalliseksi eikä kosketuskohtiaevankeliumille löydy. Erityisen hyödyllisiä keskustelunaiheita ja kosketuskohtia uskontojen edusta-jien kanssa ovat esimerkiksi käsitys pelastuksesta, elämän tarkoituksesta ja kuo-lemanjälkeisestä elämästä. Samoin on kysymys ilmoituksesta: kuka ilmoittaa jamiten. Kolmanneksi: kaikissa ihmisyhteisöissä tehdään eettisiä päätöksiä ja valin-toja. Mitä lähimmäisemme ajattelevat esimerkiksi abortista, sodasta, oikeudenmu-kaisuudesta? Kysymys pahasta ja kärsimyksestä voi viedä Kristuksen ristin juurelle.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 159

Lopulta vuoropuhelussa päädytään Jeesukseen. Useimmat ihmiset ovat kiinnos- tuneempia hänestä kuin hänen seuraajistaan. Siksi jossain vaiheessa Jeesukselle on annettava puheenvuoro. Lähetysjärjestönä voimme eettisissä kysymyksissä ja ihmiselämää suojelevas- sa kehitystoiminnassa tehdä yhteistyötä eri uskontojen edustajien kanssa. Myös uskonnot itsessään voivat opettaa lähetystyöntekijälle asioita tämän omasta uskosta, aivan kuten maapallokeskeisen universumin teoria auttoi aurinkokeskei- sen mallin kannattajia, vaikka he tiesivät maakeskeisen mallin tulkitsevan tutki- musaineistoa pääpiirteissään väärin (McDermott). Luojan ja Lunastajan Hengen tunnusmerkkejä inhimillisessä elämässä ovat pyrkimys henkilökohtaisuuteen, valinnanvapaus ja luopuminen omasta toisten hyväksi. Lähetystyöntekijän tulee muistaa, että ihmisen Jumalan puoleen kääntävä totuus on Jeesuksen totuus ennemmin kuin totuus Jeesuksesta. Aina kun Jeesus tulee ihmiselle todellisemmaksi lähetystyöntekijän olemisen, tekemisen tai sanojen kautta, hän tulee todellisemmaksi myös lähetystyöntekijälle. Lähetystyössä vähintään kolme kulttuuria ja käsitystä todellisuudesta kohtaavat toisensa: lähetystyöntekijän oma, sanoman vastaanottajan paikallinen sekä Raa- matun kirjoittajien kulttuurinen maailma. Seuraavaksi tarkastelemme, miten Raa- matusta määräytyvä sanoma saa muotonsa ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta. 9.3.2 Evankeliumi konteksteissa Kontekstuaalisuus lähetystyössä tarkoittaa kristillisen uskon ilmaisujen ja ilme- nemismuotojen tekemistä mielekkäiksi siinä ympäristössä ja kulttuurissa, jossa lähetystyötä harjoitetaan6. Koko olemassaolonsa ajan kristillinen seurakunta on joutunut pohtimaan, millä tavoin sen tulisi suhteuttaa sanomansa ja teologiansa uusiin tilanteisiin ja olosuh- teisiin. Usko on luonteeltaan inkarnatorista ja pukeutuu aina jonkin kulttuurin ja kielen asuun, vaikka evankeliumi Kristuksesta perusteissaan on yksi ja sama kaikille. Sanomamme määräytyy Raamatusta, mutta saa ilmiasunsa ympäröivästä kulttuurista. Kylväjälle kallisarvoisinta on siemen. Vaimon siemen on polkenut rikki käärmeen pään (1.  Moos .3:15). Kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuksi yhdessä siemenessä (1. Moos. 12:3; Gal. 3:16). Olemme Jumalan työtovereita is- tuttamassa ja kastelemassa siementä, jonka kasvun antaa Jumala (1. Kor. 3:7–9). Vertauskuvat puhuvat Jumalihmisestä, Jeesuksesta, jonka loppuunsaatettua so-160 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

vitustyötä Pyhä Henki jatkaa kokoamansa seurakunnan välityksellä: ”Pelto onmaailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan”(Matt. 13:38). Lähetystyöntekijän persoona ja työ ovat liitetyt Jeesuksen elämäänja työhön: ”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi”(Joh. 12:24). Vehnänjyvä on Jeesus, ja sellainen on myös lähetystyöntekijä. Onkyse kokonaisvaltaisesta, ihmiselämän kaikki ulottuvuudet läpäisevästä liittymises-tä Raamatun todistukseen Jeesuksesta. Sola Scriptura ja apostolisuus tarkoittavatelämää Raamatun ilmoittamassa todellisuudessa. Kontekstualisoinnissa on kyse syvemmästä ja laajemmasta prosessista kuinopillisten ilmaisujen kääntämisestä toiselle kielelle ja toiseen ilmiasuun. Lähdem-me siitä, että pelastussanoma on jumalallinen totuus, mutta sen ”kuoriminen”irralleen kulttuurisesta ilmiasustaan edellyttäisi lähetystyöntekijän asettumistaasemaan, josta oman taustansa ohittaen voisi neutraalisti arvioida sanomaansaja toimintaansa. Meidän on myönnettävä, että konteksti vaikuttaa siihen, mitänäemme tai emme näe Raamatun tekstissä. Tämä ei vähennä tarvetta sille, ettäsanoman tuojan on yritettävä poisoppia (decontextualize) oma kulttuurinsa ja käyt-täydyttävä ja pukeuduttava uuteen kontekstiin sopivalla tavalla sekä ilmaistava sa-noma vastaanottajan kannalta ymmärrettävästi. Koska evankeliumin ymmärtäminen ja vastaanottaminen ei perimmältään oleihmisen oma ratkaisu, vaan Pyhän Hengen työ, emme voi lähteä siitä, että lähetys-työntekijä vain kastelee ihmismielen maaperässä jo valmiina odottavaa luomisar-mon siementä. Apostoli Paavali teki selväksi, että hänen julistamansa evankeliu-mi ei ole ihmismielen mukainen eikä hän ollut sitä ihmisiltä saanut (Gal. 1:11).Torjumme sellaiset kontekstuaalisen teologian lähtökohdat, jossa Raamatun teks-ti ja Jumalan Sana eivät ole keskenään identtisiä. Näin tapahtuu esimerkiksi sel-laisessa vapautuksen teologian raamatuntulkinnassa, jossa kokemustodellisuus(pretext) ohjaa Raamatun tulkintaa (text). Tällöin teksti ja sen syntyhistorian kon-teksti muutetaan muotoon teksti ja sen nykyinen konteksti. Kontekstuaalisuutta ohjaa ratkaisevasti se, tarkastellaanko kulttuuria Raa-matusta ja uskosta käsin vai tulkitaanko Raamatun ja kristillisen uskon sisältöjäkulttuurista käsin ja sen ehdoilla. Stephen Bevans on jäsentänyt kontekstualisoimi-sen lähtökohtia kuuden mallin avulla, jotka pyrkivät kuvaamaan kristillisen uskonja kontekstin suhdetta. Niitä on yksinkertaistettu puutarhavertauksella seuraavasti:1. Käännösmalli; ”Siemenen istuttaminen toiseen maaperään”2. Antropologinen malli; ”Maassa jo olevien siemenien kastelua.”6 Konteksti = kielellisen ilmauksen yhteys, tilanneyhteys, kulttuuritausta, lat. contexo punoa, liittää yhteen,contextus yhteys.

3. Praxismalli; ”Rikkaruohojen kitkemistä, paremmaksi puutarhuriksi tulemista” 4. Synteesimalli; ”Ristipölytystä”. 5. Transsendentaalimalli; ”Oman puutarhan hoitamista siinä toivossa, että se inspiroi toisen hoitamaan omaansa.” 6. Vastakulttuurimalli; ”Maan muokkausta ja lannoitusta, jotta siemen voidaan kylvää”. Käännösmallissa sanoma maastoutetaan (adaptation) kääntämällä sen sisältö ja intentiot uuteen kulttuuriin mahdollisimman suurella vastaavuudella. Sille vastakohtainen on antropologinen malli, jonka pyrkimyksenä on sanoman kotoperäistäminen (inculturation) analysoimalla ensin olemassa olevia olosuhteita ja sitten suhteuttamalla pelastussanoma niihin sekä sen jälkeen toteuttamalla sanomaa käytännön toiminnassa. Antropologinen malli seuraa vapautuksen teologian hermeneuttista spiraa- lia, jossa kontekstin analyysia seuraavat teologinen arviointi ja käytäntö. Mallin vaarana on, että käytännön ja kontekstianalyysin vuoropuhelussa kokemustodel- lisuus (pretext) ja yhteisö (context) alkavat ohjata ilmoitusta ja Raamatusta tulee tulkitsijalle ongelma. Luterilaisen maailmanliiton Muutos kontekstissa; Muutos, Sovinto, Voimaannuttaminen, 2005 -lähetysasiakirjan jäsennys seuraa vapautuksen teologian hermeneuttista mallia. Käännösmallissa sanoman maastouttajan oman teologisen kontekstin ohjaavuus saattaa unohtua, antropologisessa mallissa puolestaan ilmoitus hajoaa maaperään. Miten toimia niin, että Pyhä Henki saa sanomamme välityksellä tehdä pelastavaa työtään, kirkastaa Kristusta ja koota seurakuntaa meille vieraassa kontekstissa? Pidämme tärkeänä, että lähetystyöntekijä opiskelee paikallisen kielen ja tuntee Raamatun hyvin. Vähentääkseen oman kulttuurisen asemoitumisensa merkittävää vaikutusta hänen tulee harjaantua sellaisiin näkemisen, ajattelemisen ja toiminnan muotoihin, jotka nousevat Raamatusta. Näin hän sanoin ja teoin jatkaa Raama- tussa ilmaistua jumalallista kertomusta siitä, mitä Jumala tekee Kristuksessa maa- ilman hyväksi. Sola Scriptura -periaate ei ohjaa vain opillisesti, vaan käytännön toiminnassa, kun lähetystyöntekijä harjaantuu arvioimaan, miten hän parhaiten puheen ja toiminnan kautta elää evankeliumista. Lähetystyöntekijän tehtävä on elää teologiaa, mikä tarkoittaa, että totuus edel- lyttää määrittelyn ohella havainnollistamista ja kärsimistä. Kontekstuaalisuus ei ole lähetystyöntekijälle metodi. Hän ei ainoastaan toimi hyvän asian puolesta vieraassa kontekstissa, vaan on Pyhän Hengen toiminnan kohde, ”kärsijä”.162 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

JumalanpelastushistoriasaavastineensaPyhänHengenteoista,kunihminenliitetäänkuoleman- ja elämänyhteyteen Kristuksen kanssa. Lähetystyöntekijän tulospai-neista vapauttava asia on ymmärrys siitä, että syntien anteeksiantamusta Jeesuksennimessä julistettaessa Jumala itse on läsnä puheessa, sanassaan ja sakramenteissaeikä jää sanan ulkopuolelle. Sana ja armonvälineet tuottavat sen, minkä lupaavat.Siksi evankeliumin varsinaisena sisältönä on Jumalan lupauksen julistaminen. Kulttuurirajat ylittävässä työssä lähetystyöntekijä joutuu väistämättä kohtaa-maan tilanteita ja katsomuksia, joihin hänellä ei ole valmista toimintamallia tai en-nalta määriteltyä kantaa. Lähetystyöntekijä tarvitsee käytännöllistä viisautta, jokaedellyttää kykyä improvisoida. Improvisointi ei merkitse vapautta sanoa ja tehdämitä tahansa, vaan on kurinalaista spontaanisuutta, jolle muisti on perustavampaakuin omintakeisuus. Laajemmassa katsannossa esimerkkinä onnistuneesta impro-visaatiosta voidaan pitää esimerkiksi alkukirkon kolminaisuusopillisia muotoilu-ja. Niissä kirkko pyrki luomaan olemassa olevan kanonisen todistuksen pohjaltajotain sellaista, joka on linjassa kaanonin kanssa, mutta ei sellaisenaan sisälly siihen. Käytännöllinen viisaus on persoonan ominaisuus, joka harjaantuu Pyhän Hen-gen ohjauksessa, kun lähetystyöntekijä järjellään, mielikuvituksellaan ja elämäl-lään liittyy kertomukseen Jeesuksesta ja pitää Raamattua opin ja elämän ylimpänäohjeena. Käytännössä hän joutuu arviomaan, mikä kulttuurissa on Jumalan luo-misjärjestyksen mukaista ja siten hyväksyttävää ja mikä sen vastaista ja hylättävää.Hylättäviä rakenteellisia asioita ei kyetä muuttamaan nopeasti, vaikka ne olisivatluomisjärjestyksen vastaisia. Esimerkiksi orjuuteen varhaisessa kirkossa suostuttiin,moniavioisuuteen ja muihin seksuaalikäyttäytymisen vääristymiin sen sijaan ei.9.3.3 Kontekstuaalisuus RaamatussaRaamattu itsessään sisältää kontekstualisoimisen perustan. Vanha testamenttijyrkästi kieltää epäjumalanpalveluksen ja naapurikansojen pakanallisten tapojenharjoittamisen. Jumala kuitenkin käytti kielellisiä, kulttuurisia ja uskonnolli-sia muotoja, jotka olivat tuttuja israelilaisille naapurikansoilta. HepreankielinenJumalaa tarkoittava El oli kanaanilaisten korkeimman jumalan nimi. Jumalasalli nimen käytön ilmoittaen olevansa ainoa todellinen El. Ympärileikkaus olimurrosiän siirtymäriitti, joka sai uuden sisällön, kun Jumala teki siitä liiton merkinkaikille kansan miespuolisille jäsenille. Vanhan testamentin kirjoittajat mainitse-vat Lähi-idän uskontojen myyttisiä hahmoja, kuten syvyyden hirviön, Rahabin,(Jes. 51:9) tai kiemurtavan käärmeen, Leviatanin (Jes. 21:1). IlmestysmajallaOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 163

ja temppelillä oli edeltäjänsä naapurikansojen elämässä. Tuttua Lähi-idässä oli myös käsitys liitosta, jolla Jumala ilmoitti sitoutumisensa ja uskollisuutensa. Samoin Vanhan testamentin sananlaskuista osa oli lainaa egyptiläisestä viisaus- kirjallisuudesta, myös lukusymboliikka oli lainattua. Uudessa testamentissa evankeliumin kontekstuaalisuus näkyy ainakin neljällä eri tavalla: Ensinnäkin sen mukaan evankeliumi ei ole sidottu yhteen, juutalai- seen kulttuuriin. Toiseksi näemme, miten apostolit ottivat huomioon erilaiset kuulijat. Esimerkiksi Paavalin saarnat Apostolien tekojen 13,14 ja 17 luvussa on tarkoitettu toisaalta rakentamaan siltoja, toisaalta haastamaan uuteen ymmärryk- seen. Kun Paavali kertoo kääntymyksestään kansalliskiihkoisille juutalaisille, hän kuvaa olleensa Jumalan ja lain puolesta taistellut hurskas juutalainen, joka sai kut- sun toisten kansojen keskuuteen (Ap. t. 22). Kertoessaan samasta asiasta kreikka- lais-roomalaisille yläluokan ihmisille hän käyttää tunnettua sananlaskua ja yleisus- konnollisia ilmaisuja korostaen ylösnousemusta, joka oli erityisen vastenmielinen ajatus sivistyneistölle (Ap. t.26). Kolmanneksi: kontekstuaalisuus näkyy Uudessa testamentissa totuuden välit- tämiseen valituissa sanoissa. Niillä saattoi olla pakanallinen merkityssisältö, kuten esimerkiksi kreikkalaisen filosofian sanalla logos. Johannes käytti lukijoille tuttua sanaa, mutta antoi sille uuden merkityksen. Neljänneksi: kirjoitukset itsessään ovat esimerkkejä teologisesta työskentelystä. Jeesus puhui arameaa, mutta evankeliumit ovat kreikaksi. Toisin kuin Koraani, Jeesuksen puhe voidaan kääntää, niin kuin kristinuskokin. Evankeliumikirjat ovat itsessään kontekstuaalisia siinä, että ne on kirjoitettu erilaisia yhteisöjä silmälläpi- täen. Kun Paavali kirjeissään lainaa kreikankielistä Raamattua, alkuperäiset hep- reankieliset ilmaukset saavat myös uusia merkityksiä perusmerkityksensä ohella. Kontekstuaalinen lähetystymistapa ei ole itseisarvo. Paavali määrittelee sen pää- määrän: ”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjak- si voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla – onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.” (1. Kor. 9: 19–22.) Paavalia seuraten asetamme kontekstuaalisen lähestymistavan päämääräksi esitellä Jeesus Kristus siten, että henkilökohtainen uskonsuhde häneen voi syntyä.164 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

9.3.4 Kutsuva ydinkontekstiEdward Rommen on kiinnittänyt huomiota tapaan, jolla Filippus kutsuiNatanaelia tutustumaan ”häneen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjattodistavat”(Joh. 1:45–46). Filippus ei alkanut väitellä Natanaelin kanssaJeesus-informaation riittävyydestä, vaan kutsui tapaamaan Jeesusta – ”tule niinnäet”. Rommenin mukaan lähetystyössä tulisi kiinnittää erityistä huomiota kut-suvan ydinkontekstin luomiseen (establishing invitational core context). Tällä häntarkoittaa Kristuksen todellista, persoonallista läsnäoloa seurakuntansa keskelläsanassa ja armonvälineissä. Rommen kirjoitti vuonna 1989 David Hesselgraven kanssa kontekstuaalisuut-ta kästtelevän kirjan Contextualization: Meanings, Methods and Models. Tuolloinhe määrittelivät evankeliumin sanomana (message), joka pyritään tekemään ym-märrettäväksi ja kommunikoimaan mielekkäällä tavalla. Kirjassaan Come and see,An Eastern Orthodox Perspective on Contextualization (2013) Rommen korjaa läh-tökohtaansa siten, että kyse on sanoman sijasta persoonan esittelemisestä. Lähe-tystyön tehtävä on luoda konteksti, jonka sisällä persoonallinen kohtaaminen voitoteutua. Rommenin mukaan kontekstualisoinnin pääperiaatteet ovat: 1. Evankeliumi on Henkilö. 2. Lähetystyön tehtävä on esitellä Kristus henkilönä. 3. Seurakunta on esittelytoiminnan keskipiste. 4. Armonvälineet ovat Kristuksen läsnäolon ensisijainen paikka maail massa tänään. 5. On luotava kutsuva ydinkonteksti. 6. Kutsuvan kontekstin on heijastuttava kaikille inhimillisen olemisen alueille. 7. Kutsujien elämän tulee kantaa todistusta hänen tuntemisestaan. Evankeliumin ymmärrettäväksi tekeminen on vain toinen puoli kontekstuali-soimisessa. Toinen on uskonnonharjoituksen muodot, jotka sanoman vastaanot-taneet ja heidän yhteisönsä kehittävät tietyssä kulttuurissa ja historian tilanteessa.Lähetystyöntekijällä on paikkansa tässäkin prosessissa, vaikka varsinaisen konteks-tualisoinnin toteuttavat paikalliset. Pukeutumiseen, kuviin, kirkkotilaan, jumalan-palveluksen muotoihin ja etiikan kysymyksiin on paikallisilla uskovilla sanottavan-sa. Ulkopuolista vaikutusta ei silti pidä väheksyä. Tässäkin esimerkkinämme onPaavali, jonka teologinen työskentely auttoi pakanakristittyjä kontekstualisoimaanOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 165

evankeliumin omiin yhteisöihinsä. Onnistuneen kontekstuaalisuuden edellytys on, että yhteisön teologiassa säilytetään liittyminen maailmanlaajaan Kristuksen seurakuntaan, sen tunnustukseen ja uskonyhteyteen. Esimerkiksi muslimitaustal- ta kääntyneiden eristäytyminen muslimitaustalta kääntyneiden yhteisöihin eristää heidät muusta Kristus-ruumiista, josta he voisivat oppia. Vastaavasti poistuminen omista luonnollisista yhteisöistä vieraannuttaa ja heikentää heidän todistustaan. Evankeliumin kotoperäistäminen merkitseekin jatkuvaa kamppailua siitä, mi- ten lähelle tai kauas pelastava uutinen Jeesuksesta ja sen johdosta syntyvä kris- tillinen seurakunta asettuvat suhteessa ympäröivään yhteisöön. Viime vuosikym- meninä on nähty, että kristinusko saa kirkottomilla suurten uskontojen alueilla uusia muotoja. Kun islamin, hindulaisuuden tai buddhalaisuuden katveessa elävät kristityt ottavat vaikutteita valtauskonnosta ja -kulttuurista, he kotoperäistävät us- kontoaan. Hankalimmissa tapauksessa syntyy hybridejä eli uskontojen risteymiä. Islamin keskellä eläviä Kristus-keskeisiä yhteisöjä (”C”), on luokiteltu (C1–C6) sen perusteella, mikä niiden etäisyys oli islamista. Luokittelussa kiistanalaisin on ollut C 5, joka kuvaa ns. messiaanisia muslimeja, joiden uskonnonharjoitus tapah- tuu täysin islamin sisällä. Islamin ja hindulaisuuden sisälle rajautuvia liikkeitä tutkinut tanskalainen Jonas Adelin Jørgensen sai haastattelututkimuksessaan selville, että esimerkiksi Bangla- deshin Jeesus-muslimit kritisoivat kristillisiä kirkkoja kolmesta syystä: Ensinnäkin kirkot toimivat välittäjinä Jumalan ja ihmisen välillä, toiseksi niissä suhtaudutaan epäluuloisesti islamista kääntyneisiin ja kolmanneksi kirkoissa käytetty kieli ja li- turgia ovat peräisin hindulaisuudesta. Taustalla on myös halu välttää samastumista muslimien kuvaan kristinuskosta, johon kuuluvat alkoholi, sianlihan syöminen, alastomuus, esiaviolliset suhteet, välinpitämättömyys köyhistä, kiinnostus eloku- viin ja anteeksianto ilman hyvitystä. 9.3.5 Uskontojen kohtaamisen rajat Jeesus Kristus sellaisena kuin Raamattu hänet ilmoittaa on ainoa perustus kristil- liselle seurakunnalle kaikissa kulttuureissa. Evankeliumin julistaminen merkitsee jatkuvaa kamppailua siitä, miten lähelle tai kauas asetutaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, uskontoon ja kulttuuriin. Kontekstuaalisuus, joka ottaa lähtökohdaksi ”totuuden sirpaleet” uskonnois- sa ja pyrkii kehittämään niitä ”täysiksi, kokonaisiksi totuuksiksi”, nousee yleisen ilmoituksen pohjalta ja on vaarassa kehittyä synkretismiksi. Esimerkiksi, jos166 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Jeesuksen persoonaa ja tehtävää perustellaan Koraanin jakeilla, kontekstualisoi-daan antropologisen mallin mukaisesti. Toisaalta tiedämme, että muslimit voivatkiinnostua Jeesuksesta sen perusteella, mitä Koraanissa hänestä sanotaan. MogensMogensenin tutkimuksen mukaan Pohjois-Nigerian fulbe-kansan kääntymisissäIsa al-Masihin puoleen lähes kolmasosa haastatelluista kertoi saaneensa Koraanistahalun etsiä lisää tietoa Jeesuksesta. Synkretismi on evankeliumin olennaisten totuuksien korvaamista tai vesit-tämistä ei-kristillisillä vaikutteilla. Sen välttämiseksi noudatamme uskontojenkohtaamisessa seuraavia periaatteita: 1. Kohtaamisessa ei etsitä ”uutta” totuutta. Uskontojen totuuksista ei tehdä synteesiä. Vuoropuhelun päämääränä on edistää ymmärrystä toisen ajattelusta ja siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee heidän elämäs- sään. Kaikkia totuuksia on arvioitava raamatullisen ilmoituksen valossa. Raamattu on kristityn lopullinen auktoriteetti. 2. Kohtaamisessa ei tehdä myönnytyksiä omasta vakaumuksesta yhteisen nimittäjän ja lähtökohdan löytymiseksi. Ei aseteta ennakkoehtoja, jotka edellyttävät uskontojen edustajia sulkemaan pois perustavia uskomuksiaan. 3. Kristitty ei lähde kohtaamiseen kokeakseen toisen uskonnon ”sisältä”. Pyrimme ymmärtämään toisen uskonnon edustajan ajattelua ja maa- ilmankatsomusta, mutta emme etsi mystistä kokemusta hänen uskonnostaan. Emme koskaan voi ymmärtää toista uskontoa, kuten sen sisällä olevat, mutta tämä ei merkitse, ettemmekö voisi ymmärtää heidän uskontonsa perusteita. 4. Kohtaaminen ei itsessään täytä lähetyskäskyä. Motiivimme on pyrkimys evankeliumin välittämiseen.7Synkretismiin päädytään etenkin silloin, kun evankeliumi ei pääse sisäänkulttuuria ohjaavaan maailmankatsomukseen. Jos syntyneet seurakunnat jalähetystyöntekijät keskittyvät vain kääntyneiden ulkoisen käytöksen säätelemi-seen, on todennäköistä, että evankeliumi ei muuta ydinuskomuksia ja arvojakulttuurissa. Vasta kun Raamatun ilmoitus alkaa haastaa kulttuurisia taustaoletuk-sia, voi juurtuminen tapahtua. Tarpeellinen suoja synkretismiä vastaan on yhteysmaailmanlaajaan Kristuksen seurakuntaan.16 Neljä periaatetta on muokattu Paul G. HIebertin teksteistä.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 167

lukujen 9.2 ja 9.3 kirjallisuusSTEPHEN BEVANS; Models of Contextual Theology, rev. ed. 2002.DAVID BOSCH; Transforming Mission: Paradigm Shifts in Theology of Mission, 1992WALTER BRUEGGEMANN; Genesis, Interpretation, 2010.GERALD R.MCDERMOTT; God’s Rivals, 2007.JACQUES DUPUIS; Toward a Christian Theology of Religious Pluralism, 1997.TIMO ESKOLA; Vanhoozerin postliberaalin teologian konteksti. Oppi ja historian draama.Iustitia 25, 2009.DEAN FLEMMING; Contextualization in the New Testament, Patterns for Theology and Mission,2005.PAUL G. HIEBERT; Syncretism and Social Paradigms, 2005.JONAS ADELIN JØRGENSEN; Jesus Imandars and Christ Bhaktas. Two Case Studies of Interreli-gious Hermeneutics and Identity in Global Christianity, 2008.SIMO KIVIRANTA; Sanoma Kristuksesta maailman uskontojen ja ideologioiden keskellä,Ylitse kaikkien rajojen, 1979.VELI-MATTI KÄRKKÄINEN; The Holy Spirit and Salvation, 2010.How to Speak of the Spirit Among Religions: Trinitarian “Rules” for a Pneumatological Theology ofReligions, International Bulletin of Missionary Reasearch, July, 2006.ANTTI LAATO; Vanhan testamentin viikkohartauskirja, 2010KARI LATVUS; Arjen teologia, 2002C.S. LEWIS; 365 päivää C.S.Lewisin seurassa, 2008.MATTI LILJEQVIST; Heprea-suomi/aramea-suomi Vanhan testamentin sanakirja, 2009.JUHANI LINDGREN; Jumala ja jumalat, 2000.MARTIN LUTHER; Vähä- ja Isokatekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat, 1984.TUOMO MANNERMAA, Kaksi rakkautta, 1983.MOGENS S.MOGENSEN; Fulbe Muslims encounter Christ: contextual communication of thegospel to pastoral Fulbe in Northern Nigeria, 2002.Lähetys kontekstissa; Muutos, Sovinto, Voimaannuttaminen, LML:n puheenvuoro ekumeenisenkeskusteluun lähetyksestä, 2005.RICHARD NIEBUHR, Christ and Culture, 1975EDUARD ROMMEN; Come and see, An Eastern Orthodox Perspective on Contextualization, 2013,MIIKKA RUOKANEN, Katolisen uskontoteologian pääkohdat, Teologia uskontojen maailmassa,2003.NIILO RÄSÄNEN; Iustitia 22, Laki pyhityksen välineenä, 2007.LAMIN SANNEH; Translating the Message, The Missionary Impact on Culture, 1989.STEVE STRAUSS; Encountering Theology of Mission, 2010, 271-274.SCOTT W.SUNQUIST, Understanding Christian Mission, Participation in Suffering and Glory,2013.JOHN V. TAYLOR; Go-Between God, 1972.7 Neljä periaatetta on muokattu Paul G. Hiebertin teksteistä.

Together Towards Life: Mission and Evangelism in Changing Landscapes, WCC, 2013.JOHN TRAVIS; The C 1 to C 6 Spectrum, Evangelical Missions Quarterly 4 /1998.OLLI-PEKKA VAINIO; Viisauden paluu teologiaan. Kevin Vanhoozerin käsitys teologiasta praksikse-na. Oppi ja historian draama, Iustitia 25, 2009.KEVIN J. VANHOOZER; One Rule to Rule Them All ?, Globalizing Theology 2006.PER WALLENDORFF; Muutamia piirteitä Lähetysyhdistys Kylväjän hengellisestä taustasta, 1983.9.4 . Etiikan kysymyksiä taneli skyttä Miten elämme ja toimimmeRakkauden aktiivisusEmme jää odottamaan vaan lähdemme liikkeelle. Olemme valmiita näkemäänvaivaa ja tekemään uhrauks­ia. Rakkaus ilmenee toiminnassamme sanoina sekätekoina ja johtaa meidät sinne, missä tarve on suurin. Teemme sen iloiten. Mo-tiiveinamme ovat kiitollisuus ja kuuliaisuus, päämääränä usko ja ihmisarvoinenelämä.Kohtelun tasapuolisuusEvankeliumi kuuluu kaikille, samoin henkinen ja aineellinen apu, siksi emmeehdollista palvelua emmekä julistusta. Puolustamme ihmisoikeuksia kaikkial-la toimintamme piirissä, myös oikeutta uskoa Jeesukseen. Kohtelemme kaikkiatasapuolisesti. Kohtaamme ja kunnioitamme myös niitä, jotka ovat kanssammeeri mieltä tai uskovat eri tavoin, emmekä pyri estämään heitä ilmaisemasta sitä.Sitoudumme puhumaan hyvää toisista ja rakennamme rauhaa.Kristuksen ylivertaisuusPidämme kiinni Kristuksen ylivertaisuudesta moninarvoisuuden keskellä. Ojen­taudumme uskossa, elämässä ja työssä Raamatun opetuksen mukaan. Se luo pe-rustan teologiallemme ja toiminnallemme sekä määrittelee ymmärrystämme ih-misen oikeuksista ja velvollisuuksista. Identiteettimme, arvomme ja tehtävämmeyksilöinä sekä järjestönä rakentuvat Jeesuksen ainutlaatuisuuden varaan.Nöyryyden välttämättömyysOpiskelemme kieltä ja kulttuuria voidaksemme kulkea lähimmäistemm­ e rinnalla. OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 169

Tunnustamme rajallisen ymmärryksemme, siksi kuuntelemme ja käymme vuo- ropuhelua. Tiedostamme pienuutemme ja teemme yhteistyötä. Noudatamme yhteistyötahojemme periaatteita. Edustamme Jumalan valtakuntaa länsimaisen kulttuurin sijaan. Emme pakota edes hyvään, sillä tarkoitus ei pyhitä keinoja. Kannamme vastuumme luomakunnan varjelemisessa osana ihmisen osaa. Uskovan esimerkillisyys Tunnustamme keskeneräisyytemme, mutta emme kätkeydy sen taakse. Kutsumuksemme vuoksi kilvoittelemme ollaksemme esimerkillisiä pyrkien nou- dattamaan Raamatun etiikkaa. Pyydämme ja annamme anteeksi. Kannustamme toinen toisiamme kasvuun. Rohkaisemme luottamaan armoon. Emme lannista emmekä lannistu. 9.4.1 Avioliitto, avioero, ja uudelleen avioituminen jukka norvanto Jumala loi kaaokseen järjestyksen Raamatun alkuluku kertoo, kuinka Jumala loi maailman ja ihmisen. Luomis- kertomuksesta näkyy selvä järjes­tys ja suunnitelmallisuus. Luomiseen liittyi olen- naisena osana eri asioiden erottaminen toisistaan: Jumala erotti valon pimeydestä; vedet vesistä; hän teki eron kasvien välillä ja eläinten välillä. Hän loi myös naisen erilaiseksi kuin miehen. Jumala loi kaaokseen järjestyksen erottamalla asiat toisistaan. Omana aika- namme on vallalla suuren mittakaavan saanut erojen poistamismentaliteetti. Eroja pyritään häivyttämään ihmisen ja luomakunnan, miehen ja naisen ja jopa ihmisen ja Jumalan väliltä. Ajassamme lisääntynyt puhe kaiken ykseydestä viit- taa myös samaan suuntaan. Sellainen erojen poistaminen asioiden väliltä ei ole Jumalasta, joka nimenomaan muovasi maailman tekemällä eroja asioiden välil- le. Muodotto­muuteen palaaminen on Jumalan vastaista toimintaa ja siksi myös pahuuden voimien kyllästyttämää. Nykyään yhä enemmän suosiota saanut ajatus miehen ja naisen erojen silotte- lemisesta on paluuta kaaok­seen. Sen seurausta on, että myös seksuaalinen yhdes- säolo pyritään tekemään luonnolliseksi, oli sitten kysymyksessä kaksi naista, kaksi miestä tai mies ja nainen tai monta miestä ja naista. Raamattu ilmoittaa meille, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kaikki se, mikä pyrkii turhentamaan tätä Jumalan tekoa, nousee myös ihmistä itseään vastaan. Jumalan järjestyksen170 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

rikkominen tuo aina mukanaan kirouksen.Ennen syntiinlankeemustaJumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi luominen tarkoittaa sitä,että ihminen jollakin tav­ oin muistuttaa Jumalaa. Jumala on kolmiyhteinen. Jota-kin samaa voidaan nähdä ihmisessäkin: meissä on fyysinen, henkinen ja hengelli-nen ulottuvuus. Jumalan kuvaksi luominen tarkoittaa myös sitä, että ihminen onpersoona, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon ja on tietoinenolemassaolostaan. Hänellä on myös moraalinen vastuu teoistaan ja hän ymmärtääsen. Sitä paitsi ihminen kykenee kommunikoimaan, olemaan yhteydessä Luojansakanssa. Muun muassa nämä asiat liittyvät Jumalan kuvaan. Ihminen luotiin myös mieheksi ja naiseksi. Ihminen luotiin näin elämäänyhteydessä toiseen ihmiseen ja lisääntymään. Toisin sanoen seksuaalisuus on Juma-lan aikaansaannos, Jumala piti kaikkea ihmiseen liittyvää luomistekoa hyvänä eliseksuaalisuuttamme ja viehtymistämme toiseen sukupuoleen. Omana aikanamme seksuaalisuuden vääristymät saattavat saada aikaan sen, ettäunohdamme Jumalan keksineen seksin. Valitettavasti sitä, niin kuin kaikkea muu-takin Jumalan hyvää luomistekoa, käytetään myös väärin. Jumalan alkuperäisestäkauniista luomistyöstä on tullut aikanamme suuret mittakaavat saanut rahanteon-väline. Olipa sitten kysymyksessä seksielokuvat, -videot, pornolehdet, lapsiin koh-distuva pornografia tai kadunkulmassa asiakasta odottava prostituoitu, kysymyson Jumalan kauniin luomistyön uhraamisesta rahan alttarille. Kaikesta tästä vää-ristyneisyydestä huolimatta on jatkuvasti syytä pitää mielessä, että seksuaalisuuson Jumalan luomistyö ja että Jumala piti hyvänä sitä, että ihmisestä tehtiin miesja nainen. Ennen kuin vaimoa oli luotu, Jumala oli sanonut, ettei ihmisen ole hyvä ollayksin. Niinpä hän lupasi tehdä ihmiselle sopivan avun. Yksin oleminen voi ollarankkaa, joten Jumala tahtoi antaa miehelle avun. Mitä apu oikeastaan tarkoittaa? Luomiskertomuksessa (1. Moos. 2:18) sopivaksi avuksi käännetty ilmaisuntaustalla on heprean sana ezer-kenegdo, joka tarkoittaa oikeastaan apu-vastakoh-taa tai jopa apu-vastakappaletta. Raamattu kertoo, että Jumala toi aluksi metsäneläimet ja taivaan linnut Aadamin eteen nähdäkseen, kuinka hän nimittäisi ne.Niistä ei kuitenkaan ollut Aadamille todellista apua. Mikään niistä ei ollut apu-vas-takohta, joka olisi hänelle sopinut. Näyttäisi siis siltä, että Raamatussa pohditaanaluksi sitä, löytyisikö eläimistä tyydyttävää kumppania ihmiselle, ja todetaan,ettei löytynyt. Ihminen oli edelleen yksin. Ihmistä luotaessa jakeessa 1. Moos. 2:7sanotaan: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsaOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 171

elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Juutalaisessa Targumissa eli Vanhaa testamenttia selittävässä käännöksessä elävä sielu on käännetty tarkoittamaan puhuvaa sielua. Sosiologit määrittelevät usein ihmisen sosiaaliseksi eläimeksi. Ihmisyyteen on näin jo alusta alkaen kuulunut halu ja tarve kommunikoida toisten kanssa. Ihminen, joka ei kykene tuota tarvet- taan tyydyttämään, viettää raskasta elämää. Hän on todella yksin. Niinpä ihminen tarvitsi avun yksinäisyyden lievittämiseksi. Mutta miksi Jumala, joka tiesi tämän, ei antanut vain apua (hepreaksi ezer), vaan antoi apu-vastakohdan? Eläimet eivät poistaneet Aadamin yksinäisyyttä. Ne ehkä olivat apuja, mutta eivät apu-vastakohtia eli sitä, mitä Aadam tarvitsi. Aadam tahtoi avun, mutta sai apu-vastakohdan. Siinä onkin erityisesti aviolii- ton, mutta myös muiden ihmissuhteiden olemus kuvattuna syvällisesti. Ezer tar- koittaa apua, mutta ezeristä tulee todellinen apu, kun ihmistä vastapäätä seisoo toinen samanveroinen ihminen, joka osaa ja saa ajatella toisin ja tuntea toisin. Elämänkumppani, joka ei koskaan sano: ”Ei” - eikä siis ole vastapäätä seisova kenegdo - ei ole myöskään apu, sillä silloin ei todellisuudessa tapahdu kohtaamista. Vasta kun toinen sanoo einsä, toinenkin joutuu tarkastamaan kantaansa ja muut- tumaan. Ennen syntiinlankeemusta miehen ja vaimon suhde toisiinsa oli kunnossa. Mies rakasti vaimoaan, kunnioitti häntä, palveli häntä ja oli valmis antamaan hä- nelle kaikkensa. Vaimo kunnioitti miestään ja oli onnellinen hänen rinnallaan ja tukenaan. Miehen ja naisen välillä ei vallinnut kilpailua. Kummallakin oli oma, Jumalan antama tehtävänsä ja paikkansa, ja he olivat siinä onnellisia. Mies ja vaimo elivät ehyessä yhteydessä Luojansa ja toistensa kanssa. Luomisjärjestyksestä käy ilmi, että nainen luotiin miehelle avuksi eikä päin- vastoin. Se oli Jumalan tarkoittama järjestys. Siksi miehen tehtäväksi annettiin päävastuu perheestä. Tämän tehtävän hoitamiseen hän kuitenkin tarvitsee naisen tuen ja avun. Syntiinlankeemus toi kirouksen Syntiinlankeemus särki ihmisen suhteen Jumalaan ja lähimmäiseen (1. Moos. 3). Tilalle tulivat kauna ja viha lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan. Rakkaus pimeyden tekoja kohtaan valtasi mielen, ja pimeyden teot on tehtävä pimeässä. Siksi mies ja vaimo piiloutuivat kuullessaan Jumalan lähestyvän. Syntiinlankeemuksen seurauksia on, että nykyaikana perhe ja avioliitto voivat huonosti. Suurena syynä siihen lienee se, etteivät miehet ole osanneet kantaa heil-172 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

le kuuluvaa vastuuta perheen hyvinvoinnista, eivätkä vaimot ole osanneet tukeaheitä. Sen sijaan yhteisen hyvän etsimisen sijaan on tullut usein kilpailu. Mies javaimo ovat nousseet toisiaan vastaan ja uskoneet, että onni saavutetaan, kun saapainaa toisen jalkansa alle. Kuitenkaan onni ei koskaan nouse toisen alistamisesta. Yhtenä syynä naisen kapinoinnille miehen luomisessa saamaa vastuuasemaakohtaan on ollut se, että miehet ovat lukeneet huonosti Uutta testamenttia. Efeso-laiskirjeen viidennessä luvussa sanotaan vuoden 1938 raamatunkäännöksen mu-kaan vaimoille: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle.”Paavalin viesti kertoo samaa kuin luomiskertomuskin: nainen luotiin miehelleavuksi, mutta ongelmaksi on tullut se, että vuosisatojen ajan erityisesti miehet ovatlukeneet nämä sanat väärin. Miehet ovat unohtaneet, että nämä kehotuksen sanat annettiin vaimoille, eimiehille. Taustalla on ajatus, että kristityt vaimot kysyvät apostolilta, miten heidäntulisi aviovaimoina kilvoitella kristittyinä, ja he saavat vastauksen olla alamaisiamiehilleen samalla tavalla kuin Jeesuksellekin. Uskon, että Efeson kristityt naisetolivat ihastuksissaan saadessaan apostolin vastauksen: he saavat osoittaa samallatavalla rakkautta ja kunnioitusta miehilleen kuin he osoittavat sitä Jeesuksellekin. Miten kristitty siis on alamainen Kristukselle? Vastauksen saa, kun kysyy kris-tityltä, miten hän kokee elämässään alamaisuuden Kristukselle. Tuntuuko se ken-ties tuskalliselta velvollisuudelta, joka jatkuvasti aiheuttaa mielipahaa? Vai onkose jotakin iloista, jonka tekee mielellään? Ilo nousee siitä, että Kristus ei pakotaalistumaan tahtoonsa, vaan hän jopa kunnioittaa ihmistä, joka torjuu hänet. Hänhyväksyy ihmisen omakseen kaikkine puutteineen. Koska kristitty on kokenut,että Jeesus rakastaa häntä, hän tahtoo mielihyvin olla hänelle alamainen. Se onsuuri ilo. Kun nainen nykyään lukee Efesolaiskirjeestä vaimon alamaisuudesta miehel-leen, se ei välttämättä tuota hänelle lainkaan iloa. Raamatunkohta tuntuu hänestä,päinvastoin, naista sortavalta. Se johtuu suurelta osalta siitä, että miehet ovat sato-jen vuosien ajan lukeneet kohdan väärin ja toimineet sen mukaisesti. Sen sijaan,että olisivat huomanneet, että neuvo on annettu vaimoille kilvoittelun aiheeksi,he ovatkin lukeneet sen itselleen annetuksi ohjeeksi tyrannisoida vaimoaan. Heovat lukeneet jakeen: ”Tehkää vaimot itsellen­ne alamaisiksi.” Näin koko raama-tunkohta on vääristynyt irvikuvakseen, sillä raamatullinen alamaisuus on aina va-paaehtoista. Se on ihmisestä itsestään lähtevä valinta, sydämen asenne. Siksi siihenei voida pakottaa. Siksi Kristuskaan ei pakota ketään olemaan itselleen alamainen.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 173

Niinpä, jos joku pakotetaan vastoin tahtoaan alamaiseksi, kysymyksessä ei enää ole raamatullinen alamaisuus, vaan murha. Raamattu kieltää murhaamisen. Sen lisäksi, että miehet ovat lukeneet väärin tämän raamatunkohdan, he ovat aikojen kuluessa jättäneet ilmeisesti kokonaan lukematta pari jaetta myöhemmin tulevan, miehille annetun ohjeen: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kris- tuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” (Ef. 5:25). Miehen esikuvaksi ei anneta sen vähempää kuin Kristuksen uhrautuva rakkaus. Näin mie- hen kutsumuksena on huolehtia perheensä kaikkien jäsenten hyvinvoinnista jopa enemmän kuin omastaan. Jos joku voi perheess­ä huonosti, Jumala kysyy syytä siihen nimenomaan mieheltä, mikä käy ilmi, kun Jumala lankeemuksen jälkeen kysyy ensin mieheltä, missä hän on. Näin siitäkin huolimatta, että nainen otti ensin kielletyn hedelmän. Jumala siis kysyy mieheltä ensin, miten asiat perheessä sujuvat. Naisen luomisesta voi päätellä myös sen, että Jumalan ajatuksena oli, että mies toimii suhteessa vaimoonsa aloitteentekijänä ja vaimo vastaa siihen. Niinpä jos miehillä nykyisissä liitoissa on ongelmia sen takia, että vaimo reagoi epämiellyttä- vällä tavalla, mies vastuullisimpana joutuu kysymään itseltään: ”Millä tavalla olen toiminut suhteessa vaimooni, niin että hän reagoi niin kuin reagoi?” Avioliitto on Jumalan keksintö Jumalan siunauksen vuoksi avioliitto on pyhä (1. Moos. 1:27, 31). Jumala itse on asettanut avioliiton, jossa mies ja vaimo erilaisina täydentävät toisiaan. Jumala on siis keksinyt avioliiton. Sen takia avioliitto on pyhä. Se tarkoittaa, että avioliitto sellaisenaan on hieno asia, ja niinpä myös sellaisten ihmisten avioliitto, jotka eivät Jumalasta edes välitä, on myös pyhä ja tuo mukanaan siunausta niin asianosaisille itselleen kuin myös heidän lapsilleen ja lopulta koko yhteiskunnalle. ”Mieheksi ja naiseksi” eli seksuaalisuutemme Jumala on keksinyt seksin ja hän piti sitä hyvänä asiana. Mistä sitten johtuu, että Raamattu suhtautuu paljon myönteisemmin meidän seksuaalisuuteemme kuin monet sen lukijat? Kun Jumala loi ihmisen, hän loi ihmisen kokonaisuudeksi, niin että ihmises- sä on ruumiillinen, henkinen ja hengellinen ulottuvuus. Näitä osa-alueita ei kui- tenkaan voida erottaa toisistaan. Kaikki vaikuttavat kaikkeen. Niinpä esimerkiksi sielulliset häiriöt, kuten masennus, pelko ja alemmuudentunto, näkyvät myös ih-174 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

misen kehossa synnyttäen jopa sairautta. Jokaiselle on tuttua myös se, että puhettapitämään mennessä jännitys voi aiheuttaa vatsakipua. Samoin ruumiin sairaudet vaikuttavat ihmiseen myös hengellisesti. Kipujenkeskellä ihminen helposti ajattelee, että myös Jumala on hänet hylännyt. Tämäihmisen kokonaisvaltaisuus liittyy myös meidän seksuaalisuuteemme. Me emmevoi irrottaa sukupuolisuuttamme muusta kokonaisuudestamme. Niinpä mei-dän seksuaalielämämme on riippuvainen sekä meidän psyykestämme että myöshengellisestä elämästämme. On myös päinvastoin: seksuaalielämämme vaikuttaasekä sielunelämäämme että myös hengelliseen elämäämme. Ihminen voi turvalli-sesti toteuttaa seksuaalisuuttaan vain sellaisessa suhteessa, jossa puolisoiden välilläon olemassa myös henkinen ja hengellinen yhteys. Johtopäätöksenä on, että seksuaalinen kanssakäyminen avioliiton ulkopuolel-la on järjetöntä. Avioliitossa aviopuolison kanssa jaetaan kaikki, niin ahdistuksetja surut kuin ilot ja onnen hetketkin. Avioliitossa sellaisena kuin Jumala on sentarkoittanut, rakennutaan myös yhdessä Jumalan edessä Raamatun ja rukouksenavulla. Hänen kanssaan, jonka kanssa jaan ajatukseni, rukoukseni, iloni ja suruni,jaan myös ruumiini. Seksuaalisen elämän lokeroimista johonkin eri kastiin muun elämän kanssa eivoida Raamatulla perustella. Avioliitossa eläville seksuaalinen kanssakäyminen onJumalan antama lahja – ilon aihe. Raamatussa ilo miehenä ja naisena olemisestatulee ehkä selvimmin esiin Laulujen laulun rakkauslauluissa, esimerkiksi Laul. l.4:1–7; 7:1–5. Raamatun seksuaalisuusmyönteisyys rajoittuu kuitenkin vain avio-liittoon, jota kuudes käsky suojelee. Sigrid Undset on osuvasti sanonut: ”Se, jollaon sukupuolisuhde moneen ihmiseen, näkee heissä kaikissa aina samaa. Se, jokaon uskollinen yhdelle, kokee aina jotain uutta tässä yhdessä.”Avoimuus avioliiton rakentajanaPuolisoiden välisestä kanssakäymisestä kertoo jae 1. Moos. 2:25: ”Ja he olivat mo-lemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.” Alastomuuskuvaa täyttä avoimuutta, jossa toiselta ei salata mitään. Se on keskinäistä luotta-musta. Siksi aviopuolisot jakavat keskenään kaiken, eivätkä jätä mitään arvailujenvaraan. Elämässä ei niin ollen ole toiselta salattuja, pimeitä alueita.Kahden kauppa ja kolmannen korvapuustiAvioliiton asettamisena pidetään jaetta 1. Moos. 2:24: ”Siksi mies jättää isänsäOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 175

ja äitinsä ja liittyy vaimoon­sa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi”. Luopuminen kertoo siitä, että avioliiton solmiminen on julkinen tapahtuma, joka merkitsee entisestä luopumista. Miehelle se merkinnee ennen muuta äidistään luopumista. Omalla tavallaan Kaanan häät kertovat samasta totuudesta: vanhan täytyi muut- tua uudeksi. Raamatun alkuluvut kertovat, että luomisen jäljiltä ihminen oli ehyt kokonaisuus. Mies oli täydellinen mies ja nainen täydellinen nainen. Me emme ole koskaan sellaisia nähneet. Syntiinlankeemuksen seurauksena olemme menettäneet tajun siitäkin, millaisia miesten ja toisaalta naisten tulisi olla. Jumala ei luonut kahta miestä tai kahta naista. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Avioero ja uudelleen avioituminen Syntiinlankeemuksen seurauksena myös miehen ja vaimon välinen sopusointu särkyi. Koska yhteiselämä aviopuolisoiden välillä saattoi muodostua käytännössä mahdottomaksi, Mooseksen laissa annetaan miehelle mahdollisuus kirjoittaa ero- kirja (5. Moos. 24:1). Ilman sellaista mahdollisuutta yhteentörmäykset voisivat johtaa jopa toisen ennenaikaiseen kuolemaan. Jeesus sanoikin erokirjan antamisen syynä olleen ihmisen kovasydämisyys (Matt. 19:8). Se, että erokirjan kirjoittami- nen annettiin miehen eikä naisen oikeudeksi, kertoo tietenkin yhteiskunnan erilai- suudesta omaamme verrattuna, mutta myös siitä, että mies fyysisesti vahvempana henkilönä, olisi suuttuessaan voinut helpommin satuttaa vaimoaan, joten pienem- pi paha oli lähettää tämä takaisin vanhempiensa luokse, niin kuin yleensä tapahtui. Uudessa testamentissa kysymys avioerosta ja uudelleen avioitumisesta otetaan esiin useassa yhteydessä. Niinpä mitä esimerkiksi Paavali tarkoittaa jakeessa 1. Kor. 7:15 todetessaan, että ”sisar tai veli ei ole orjuutettu/sidottu, mikäli uskosta osaton puoliso eroaa”? Kysymys on tärkeä, sillä sisar ja veli tarkoittavat kristittyä, Jeesuk- seen uskovaa ihmistä. Antaako siis Raamattu esimerkiksi tässä kohtaa hylätylle osapuolelle luvan uudelleenavioitumiseen? Mitkä raamatunkohdat mahdollisesti tukevat tai vastustavat uudelleenavioitumista? Katsomme aluksi Paavalin opetusta korinttilaisille. Hän kirjoittaa: ”Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rau- hassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitk­ o pelastaa vaimosi?” (1. Kor. 7:15–16.) Paavali ei näissä jakeissa anna kristitylle lupaa erota, mutta hän ei tietenkään voi vaikuttaa uskosta osattoman ihmisen valintoihin. Jos siis Herraa Jeesusta tuntema- ton puoliso tahtoi avioeron, hänen tuli antaa erota. Paavali sanoi, ettei sellaisessa176 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

tapauksessa uskovaa ihmistä sido mikään pakko. Mitä ilmaisu tarkoittaa? Ensinnäkin Paavalin voi tulkita tarkoittavan sitä, ettäuskova on sellaisen eron jälkeen vapaa myös avioitumaan uudelleen. Toisen tul-kinnan pohjana on se, mitä Paavali kirjoittaa hieman myöhemmin samassa lu-vussa: ”Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, muttamiehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhanse vain tapahtuu Herrassa. Hänen osansa on kuitenkin parempi, jos hän pysyyleskenä. Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Hen-ki.” (1. Kor. 7:39–40.) Jälkimmäinen tulkinta viittaisi siihen, ettei Paavali tarkoitamahdollisuutta mennä uudelleen avioon, jos puoliso kuitenkin elää. Näin aivanyksiselitteistä vastausta ei jakeen 1. Kor. 7:15:n perusteella voida antaa uudelleenavioitumisesta edes siinä tapauksessa, että uskosta osaton puoliso ottaa eron. Asiaa on siis katsottava laajemmin. Yksi ratkaistava ongelma (en tiedä, onkosanavalinta oikea) on, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan jakeessa Matt. 19:9: ”Minäsanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja meneenaimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen.” Jakeen tulkinnasta ollaan kristikun-nassa eri mieltä. Esimerkiksi katolinen kirkko tulkitsee jakeen niin, ettei se annaoikeutta uudelleen avioitumiseen. Oma tulkintani on, että se, joka hylkää vaimonsa (puolisonsa) huoruuden täh-den, voi mennä uudelleen naimisiin. Hylkäämisiä voi tosin tapahtua ja tapah-tuukin muustakin syystä kuin aviorikoksen vuoksi. Jos siis hylkääminen tapahtuujostakin muusta syystä kuin aviorikoksesta, uudelleen avioituminen ei olisi oikein.Tämä on siis päätulkinta. Poikkeuksiin palaan jatkossa. Syytä on katsoa vielä raamatunkohdan tausta. Matteuksen evankeliumikirjas-sa kysymys on Jeesuksen antamasta vastauksesta kyselijöille: ”Minä sanon teille:se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiintoisen kanssa, tekee aviorikoksen. (Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensähylkäämän naisen)” (Matt. 19:9). Erona Vuorisaarnaan, jossa Jeesus myös puhui aviorikoksesta, on se, että siellähän itse nosti asian esiin. On toisin sanoen eri tulkinnallinen lähtökohta vastatakysyjän kysymykseen kuin ottaa asia itse esille. Kun vast­at­aan kysymykseen, pyri-tään myös ottamaan huomioon kysyjän motiivit. Niin Jeesus ainakin teki yhä uu-destaan. Siksi vastausta ohjaa kysyjän tarkoitus, ja se tulisi ottaa huomioon myösvastauksen tulkinnassa. Jos siis Jeesus on tulkinnut kysyjän tahtovan Jeesuksen suostuvan omaan, vaik-kapa itsekkyydestä nousev­ aan ajatukseensa, Jeesus on voinut paljastaa sen taustallapiilevän synnin vastauksessaan. Vuorisaarnassa Jeesus sanoi, että aviorikos syntyiOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 177

siitä, kun eronnut vaimo solmi uuden avioliiton. Kysymys ilmeisesti oli siitä, että tuossa yhteiskunnassa vaimo käytännössä pakotettiin siinä tilanteeseen tekemään huorin, koska tuolloin nainen ei juuri voinut elää yksin, ellei ollut varakas. Takai- sin vanhempiensakaan luo muuttaminen ei aina ollut mahdollista. Matteuksen 19. luvussa näytetään painotettavan sitä, että vaimonsa hylännyt miesk­in tekee aviorikoksen mennessään uudelleen naimisiin. Saako siis siinä tilanteessa, että toinen on tehnyt aviorikoksen, niin sanottu syy- tön osapuoli mennä uudelleen naimisiin? Yksinkertaisimmillaan vastaus on: Huo- ruus on särkenyt liiton. Sitä ei siis ole enää olemassa. Siksi niin sanottu syytön osapuoli on vapaa menemään uusiin naimisiin. Mooseksen lain mukaan haureudesta oli langetettava kuolemantuomio. Niinpä miehestä, jonka vaimo oli tavattu haureudesta, tuli Mooseksen lain mukaan leski, ja leski oli vapaa avioitumaan uudestaan. Tämän asian Paavalikin toi esille edellä lainaamassani, uudelleen avioitumista koskevassa jakeessa: ”Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimis­iin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa” (1. Kor. 7:39). Selvää on, että Paavali antoi luvan avioitua uudelleen, jos puoliso on kuollut. Ilmeisesti Korintissa oli oltu asiasta epätietoisia, eihän Paavali siitä muuten olisi puhunut. Kuolema erottaa siis ihmiset tässä mielessä. Jeesus sanoikin, ettei taivaassa enää ole siinä mielessä avios­äätyä kuin täällä maan päällä. Siellä on ilmeisesti eri kutsu- mukset ja tehtävät. Tällä maan päällä yhtenä kutsumuksena on elää oikein avio- vaimona tai -miehenä. Taivaassa taitavat aviopuolisot toisensa kohdatessaan vain naurahtaa vaikeille päiville. Ehkäpä siellä myös kiitetään toista siitä, että oli apuna silloin, kun tukea eniten tarvittiin. Sen sijaan niistä toisista kerroista, jolloin oltiin toisten taakkoina, ei enää puhuta. Ne on unohdettu ja annettu anteeksi. Siksi uu- delleen avioituminen puolison kuoleman jälkeen ei ole ongelma. Mutta kuolemi- akin on monenlaisia. Kuten edellä todettu Mooseksen lain mukaan huoruu­desta langetettiin kuolemantuomio. Niinpä jakeessa 3. Moos. 20:10 säädetään: ”Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmatt­ava.” Juutalaiset olivat kerran tuoneet Jeesuksen eteen huoruudesta tavatun naisen, mutta Jeesus oli tyytynyt vain piirtelemään kuvioita hiekkaan. Mooseksen laki olisi sallinut naisen teloituksen. Silloin tuon naisen mies, jos hänellä sellainen oli, olisi ollut vapaa menemään uusiin naimisiin. Jos myös Suomessa lain mukaan kaikki avionrikkojat surmattaisiin, kysymys178 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

uudelleen avioitumisesta ei olisikaan mikään erityinen ongelma. Leskiä olisi valta-vasti, ja lesket saavat mennä uudelleen naimisiin. Tätä pohtiessa joutuu kysymään,siitäkö syystä Jeesuskin näytti – ainakin yleisen tulkinnan mukaan – antaneen lu-van avioitua uudelleen huoruuden tähden? Huorin tehnyt olisi aivan kuin kuol-lut. Häntä ei olisi, ja siksi uudelleen avioitunut ei tekisi syntiä, kun avioliitto onsärkynyt huoruuden takia. Tietenkään Vanhan testamentin syntymisen aikanakaan ei huoruuden tähdenollut pakko erota. Esimerkiksi Hoosean kirjan mukaan Hoosea jopa osti takaisinitselleen huoruuteen langenneen vaimonsa. Aina on mahdollisuus antaa anteeksi.Näiden alustavien pohdintojen jälkeen on syytä katsoa, mitä tohtori Martti Lutheroli asiasta mieltä. Hän on ennen muuta Raamatun opettaja, jonka mielipiteitä eikannata hylätä ainakaan, ennen kuin on niitä pohtinut.Lutherin vastaus kysymykseen avioerostaAluksi lienee hyvä todeta, että Luther otti todesta sen, että Jumala loi ihmisenmieheksi ja naiseksi. Jumalan luomistyön seurausta on Lutherin mukaan sekin,ettei kukaan voi elää siveellisesti avioliiton ulkopuolella ilman erityistä armolah-jaa tai olematta ruumiillisesti vajavainen. Niinpä hänen mukaansa jokaisen tulisimennä naimisiin. Hän sanoo: ”Jos joku ei kuulu tähän kolmilukuun (siis niihin,jotka ovat ruumiillisesti kykenemättömiä tai joilla on naimattomuuden armolahjatai ne, joiden puoliso kieltäytyy avioelämästä ja asumasta toisen luona), hän ajatel-koon vain avioelämää, sillä siitä ei ole mitään muuta seurauksena kuin ettet pysynuhteettomana, koska se ei ole mahdollista. Vaan Jumalan Sana, joka sinut loi jaon sanonut: ´Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää´, pysyy voimassa ja hallitsee sinua,etkä voi sitä ollenkaan välttää lakkaamatta joutumatta harjoittamaan hirvittävääsyntiä.” Luther on realisti. Avioliiton ulkopuolella oleminen tuo mukanaan suuria kiu-sauksia, joita ihminen ei nor­maalisti pysty lopullisesti vastustamaan. Mutta entä-pä avioero? Luther mainitsee yhdeksi eron syyksi sen, että toinen puolisoista onruumiinjäsentensä tai luontonsa puolesta avioon kelpaamaton. Hän tarkoittaneelähinnä kuohittuja ja ehkä mielisairaita. Toiseksi syyksi Luther mainitsi aviorikoksen. Myös Luther viittaa tässä yhtey-dessä Matteuksen 19. lukuun. Hän selittää, että Kristus huoruuden tähden erottaamiehen ja vaimon toisistaan. Luther selittää jakeen eroamisesta samaan tapaan,jolla itsekin sen edellä tein: ”Sillä sanoessaan, että se joka ottaa toisen ja hylk­ ääensimmäisen, tekee aviorikoksen, ellei se tapahdu huoruuden tähden, hän kyllinOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 179

selvästi ilmaisee, ettei se tee aviorikosta, joka huoruuden tähden ottaa toisen ja hylkää ensimmäisen.” Luther muun muassa Joosefin esimerkillä todistaa, että on kristillistä hylä- tä avionrikkoja, jollaiseksi Joosef neitsyt Mariaa aluksi luuli. Mutta sen jälkeen Luther ottaa esille asian, joka tekee asiasta ongelmallisen nykyäänkin: ”Jos sitten kysyt: minne jää tuo toinen, ellei hän voi elää siveellisesti puhtaana? Vastaus: Sen vuoksi Jumala on käskenyt laissaan avionrikkojan kivitettäväksi, niin ettei hän tätä kysymystä kaipaa. Näin tulee vieläkin maallisen miekan ja esivallan tappaa avion- rikkoja. Sillä joka avionsa rikkoo, se on jo itsensä (elämästä) erottanut ja häntä on pidettävä vainajan veroisena. Siksi voi toinen mennä uuteen avioliittoon, aivan kuin hänen puolisonsa olisi kuollut, milloin hän tahtoo tehdä oikeuden mukaan eikä osoita armoa. Mutta milloin esivalta vitkastelee ja on leväperäinen eikä tapa, silloin lähteköön avionrikkoja toiseen kaukaiseen maahan ja menköön siellä avio- liittoon, ellei jaksa pidättäytyä, mutta parempi olisi: kuolema, kuolema hänelle, pahaa esimerkkiä välttääksemme.” Näin Luther suhtautui jyrkästi aviorikokseen. Nykyään tätä puolta ei kyllä juuri tuoda esiin. Luther mainitsee kolmannenkin syyn eroon: ”Kolmas syy on se, että toinen riistäytyy erilleen ja karttaa toista, niin ettei halua täyttää aviovelvollisuuttaan eikä olla toisen luona.” Tällaisesta pitäisi Lutherin muk­ aan seurata, että asianomaista varoitetaan kaksi tai kolme kertaa ja ellei se auta, asia otettakoon esille myös seu- rakunnan edessä, ja ellei sekään auta, avioliitto saa purkautua ja uusi puoliso tulla sijaan. Luther perusteli tätä kantaansa Paavalin sanoilla: ”Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan miehensä vallassa, samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassaan vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta.” (1. Kor. 7:4–5.) Luther piti tätä syytä verrattavissa tilanteeseen, jossa rosvot ovat ryöstäneet puolison ja tappaneet hänet. Näiden lisäksi Luther otti esille vielä yhden tilanteen, jolloin puolisot voivat erota, mutta heillä ei kuitenkaan olisi hänen mukaansa oikeutta mennä uudelleen naimisiin: ”Paitsi näitä kolmea syytä on vielä muuan syy, joka voi erottaa miehen ja vaimon toisistaan, kuitenkin niin, että molemmat ovat siitä pitäen avioliittoon menemättä tai sopivat jälleen. Se syy on tämä: kun mies ja vaimo eivät voi sietää toisiaan muista syistä kuin aviovelvollisuuden vuoksi. Siitä puhuu Paavali: ´Nai- misissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään, mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoaan´ (1. Kor. 7:10).”180 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Tässä voinemme hieman protestoida Lutheria vastaan. Pitääkö tosiaan tapahtuaaviorikos, ennen kuin voi mennä uudelleen naimisiin? Mitä Luther oikein ajatteli?Luther selittää asiaa: ”Jos joku olisi sellainen voimakas kristitty, että kestäisi toisenpahuutta, niin siinäpä olisi peräti autuas risti ja oikea taivaan tie. Sillä tuollai-nen [eli hyvin hankala] aviopuoliso lienee perkeleen virassa ja lakaisee sen ihmisenpuhtaaksi, joka jaksaa siihen suostua ja sitä kantaa. Mutta ellei hän siihen pysty,antakoon mieluummin toisen erota, ennen kuin tämä tekee pahempaa, ja jääköönnaimattomaksi koko eliniäkseen. Mutta jos hän alkaisi väittää, ettei vika ole hänen,vaan tuon toisen, ja että hän tahtoo ottaa toisen aviopuolison, niin se ei käy, sillähän on velkapää kärsimään pahaa tai sallimaan yksin Jumalan ottaa häneltä poistämän ristin, koska aviovelvollisuutta ei ole evätty.” Tässä puhutaan, toisin sanoen, ristin kantamisesta. Tämä lienee nykyäänkinmonen kysymys. Sen sijaan Lutherin neuvo ei tunnu meistä tämän ajan ihmisistähelpolta, mutta hän taitaa olla oikeassa. Joka ottaa tämän ristin kantaakseen, jou-tuu todella pienelle paikalle, mutta silloin hän kyllä oppii paljon sellaista Jumalanrakastamisesta, jota ei voisi muuten oppia. Luther mainitsee vielä yhden aiheeseemme liittyvän tapauksen. ”Kuinka on lai-ta sitten, jos jollakulla on sairas puoliso, joka on tullut kelvottomaksi täyttämäänaviovelvollisuuttaan – eikö hän saa ottaa toista? Ei suinkaan, vaan hän palvelkoonJumalaa hoivaamalla sairasta ajatellen, että Jumala on lähettänyt hänen kotiinsasellaista, millä taivas on ansaittava. Autuas, autuas olet sinä, jos tunnustat tämänlahjaksi ja armoksi ja palvelet puolisoasi Jumalan tähden. Mutta jos sanot: En voipidättäytyä! Valehtelet! Jos tahdot todella palvella sairasta puolisoasi ja suostuasiihen, että Jumala on tämän sinulle lähettänyt ja kiität Häntä [siitä], niin annaHänen pitää huolta: varmasti Hän antaa sinulle armoa, niin ettei sinun tarvitsekestää enemmän kuin voit. Hän on liian uskollinen näin riistääkseen sinulta puo-lisosi sairauden vuoksi samalla vapauttamatta sinua lihan hillittömyydestä, mikäliuskollisesti hoidat sairastasi.” Luther osasi ilmaista asiat reippaasti ja selkeästi. Näiden sanojen äärellä on itsekunkin mietittävä tykönään, onko meillä todellista halua ottaa risti kannettavak-semme. Nykyään on yhä enemmän vallalla ajatus siitä, että uskonkin tulee tuo-da mukavia ja miellyttäviä asioita ihmisen elämään. Ikuisuuden näköala näyttääolevan kadoksissa. Kristikunta näyttää elävän vain tätä päivää varten. Eikä tämänMaailman mittapuin ajateltuna tietenkään ristin ottamisessa olekaan suurta järkeä. Näin siis Luther, mutta mitä tästä kaikesta jäi käteen? Varmasti ainakin se, ettäkysymys on monitahoinen. Jos palaamme takaisin Jeesuksen (ja myös Mooseksen,OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 181

ks. Matt. 19:7) opetukseen, joudumme kysymään, miksi Jeesus ohitti Mooseksen, joka kuitenkin selvästi oli antanut luvan erota. Ainakaan minä en ole keksinyt muuta selitystä kuin sen, että Jumalan valtakun- nassa, jota Jeesus oli tullut julistamaan, jotakin alkuperäistä tulisi jälleen voimaan. Kysymykseen avioerosta olisikin siis piilotettuna messiaaninen ilmoitus: Jeesus tahtoi, että siinä uudessa elämässä, joka hänen kauttaan maailmaan tulisi, hänen seuraajaansa eivät etsisi ihmisen kovasydämisyydestä nousevia syitä toimia itsek- käästi. Sen sijaan hänen seuraajaansa eläisivät tässä maailmassa toisin. Syntinsä an- teeksisaaneina he voisivat paremmin myös rakastaa lähimmäistensä kupruja. Siksi Jeesuksen seuraajan ei tarvitse erota. Aivan uusi laki on vallannut hänet – laki, joka ei pakota, vaan joka saa Jeesuksen oman etsimään, ei omaansa, vaan lähimmäisen- sä parasta. Se on laki, joka saa kristityn ilomielin suostumaan jokaisen orjaksi ja pitää hänet kuitenkin täysin vapaana kaikista orjuuttajista. Puhuuko Jeesus siis tässä samantapaisesta uudesta etiikasta kuin Vuorisaarnassa, joka ei ole vain lain huip­pu, vaan myös kuvaus siitä tavasta, jolla kristitty tässä maailmassa elää? Uudestisyntynyt ihminen toisin sanoen etsii sitä, mikä on Juma- lan eikä ihmisen. Näiden näkökohtien lisäksi on hyvä pohtia myös sitä, miten tulee tässä nykyi- sessä ja rikkinäisessä ajassa tulk­­ ita Paavalin sanoja: ”Parempi on naida kuin palaa.” Jos olemme samaa mieltä Lutherin kanssa siitä, että normaalissa tapauksessa ihmi- set eivät voi elää avioliiton ulkopuolella lankeamatta haureuteen, jokainen eronnut ihminen joutuu ainakin suuriin paineisiin. Osa kestää ne paineet, mutta entäpä ne, jotka eivät kestä? Käsittääkseni silloin ei jää jäljelle enää valintaa, jonka mukaan voisi valita oikean tai väärän välillä. Jäljellä on silloin vain pienempi ja suurempi paha eli avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet. Jos ne ovat vaihtoehdot, kun on jo aikaisemmin Jumalan tarkoitusta vastaan rikottu, on tietenkin parasta mennä nai- misiin. Se ratkaisu kuitenkin suojelee monilta synneiltä. Kerran Jeesus pohti, löytäneekö hän palatessaan uskoa maan päältä. Selvää on, että monien rakkaus sammuu, kun laittomuus pääsee valtaan. Siinä asiassa meidän kaikkien on syytä valvoa, kun kysymys avioeroista alkaa olla kristittyjenkin kes- kuudessa enemmän tai vähemmän läpihuutojuttu. Saako hengellisen työn tekijä avioitua uudelleen? Tarkastelen kysymystä edellä kuvatusta näkökulmasta. Ilman erityistä armolahjaa kukaan ei voi elää lankeamatta, on Lutherin ajatus. Siitä näkökulmasta on realis-182 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

tista lähteä liikkeelle. Koska Lutherinkin mukaan syitä ”luvalliseen” avioeroon on useita, on vaikealuterilaisittain perustella täydellisesti sitä mahdollisuutta, ettei uudelleen avioitu-nut sovi lähetystyöntekijäksi. (Surkuhupaisinta – jos ajatuksella leikitään – on se,että Suomessa tappoon syyllistynyt voi päästä vapauteen jo kolmen vuoden päästä.Niinpä jos mies surmaa puolisonsa eli tekee itsestään lesken, hän voi kolmen vuo-den tuomion kärsittyään olla sopiva lähetystyöhön, vaikka olisi avioitunut uudennaisen kanssa. Mutta jos hän olisi vain eron­nut vaimostaan, hän ei soveltuisi uu-delleen avioiduttuaan lähetystyöntekijäksi!) Ajattelenkin, että kysymys siitä, tuleeko lähetysjärjestön edellyttää lähetystyön-tekijöiltään ja ehkä muiltak­ in työntekijöiltään sitä, etteivät avioidu uudelleen, onratkaistava puhtaasti sopimusteknisesti eikä niinkään teologisesti. Jos ja kun sano-man julistamisen eli uskottavuuden kannalta on parasta, ettei lähetystyöntekijä voiavioitua uudelleen, se tulee ilmoittaa selvästi rekrytointivaiheessa. Samassa yhtey-dessä voi myös ilmoittaa, että - tämä tulkinta nousee Jeesuksen vastauksesta ihmisille, jotka kovasydämisyy-den vuoksi etsivät itselleen lupaa saada erota - vaikka onkin selvää, että syitä avioeroon voi olla monia muitakin kuin ihmi-sen itsekkyys, sääntö on laadittu lähetystyöntekijän työn uskottavuuden kannalta.Olen sitä mieltä, että jokainen tapaus tulisi käsitellä omanaan.9.4.2 Naimattomana lähetystyössä hanna lindbergJumalan kuva toteutuu suhteessa Meidät ihmiset on luotu olemaan Jumalan kuvina tässä maailmassa.  Ominaistatälle kuvana olemiselle on suhteessa ja yhteydessä oleminen Jumalaan. Luomis-kertomus avaa myös toista Jumalan kuvana olemisen erityispiirrettä: ihmiset onluotu miehiksi ja naisiksi, kantamaan ja heijastamaan Jumalan kuvaa itsessämmesukupuolemme kautta. Sukupuolten toisiaan täydentävä erilaisuus on keskeinenosa Jumalan kuvaa. Jumalan tarkoittama ihmisyys tulee myös ilmi sukupuoltenvälisessä yhteydessä. Oman sukupuolensa edustajana, miehenä ja naisena olemi-nen ja eläminen, on uskollisuutta Jumalan luomistyölle ja osa Jumalalta tulevaakutsumusta. Avioliitossa sukupuolielämän myötä miehen ja naisen yhteys toisiaantäydentävänä parina toteutuu syvällä tavalla. Myös ystävyyden ja lähimmäisyydes-OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 183

tä nousevan vuorovaikutuksen ja kumppanuuden kautta voi olla täydentävänä vas- tinparina sekä saamassa itselle että antamassa toiselle sukupuolelle.  Kuuliaisuus Jumalan sanalle ja tahdolle vapauttaa ihmiset elämään kunniaksi Jumalalle ja olemaan hyviä lahjoja toisille ihmisille. Synnin seurauksena sekä suku- puoli-identiteettimme että elämämme sukupuolemme edustajina on haavoitetun ja vajavaisen ihmisen elämää. Synti johtaa salaamiseen ja häpeään. Langenneina ihmisinä pakenemme Jumalan ja toisten ihmisten läheisyyttä. Emme elä avoimessa ja suorassa suhteessa Jumalaan ja toisiimme, vaan vieraannumme itsestämme ja toisista. Meissä on edelleen Jumalan kuva, mutta synti ja sen seuraukset kätkevät sen. Kristittyinä meidät on kutsuttu elämään Jumalan mielen mukaista elämää hä- nen nimelleen kiitokseksi ja kunniaksi. Jumala tahtoo meidän elävän tunnustaen syntimme ja uskoen Jeesuksen täydellisen sovitustyön omalle kohdallemme.   Naimattomana kutsumusta toteuttamassa  Avioliitto ei tee ihmisestä Jumalan kuvaa, vaan Jumala. Myös naimattomat kanta- vat Jumalan kuvaa yhtä täydesti kuin naimisissa olevat, ja heidät on samalla tavalla kutsuttu yhteyteen ja suhteeseen Jumalan ja toisten ihmisten kanssa. Kristittyinä minäkuvamme ja arvomme eivät perustu sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai siviilisäätyyn, vaan sen pohjana on Jumalan lapseus. Olemme luotuja ja lu- nastettuja. Tämä on ihmisarvomme perusta, josta käsin elämme kutsumustamme naimattomana tai avioliitossa, kristittynä omassa yhteisössämme tai lähetettyinä toiseen kulttuuripiiriin tai yhteisöön.   Joillakin ihmisillä on taivasten valtakunnan eteenpäin menemiseksi sellainen tehtävä, että he sen takia kieltäytyvät avioliitosta, vaikka estettä avioitumiselle ei olisikaan. Tämän vaihtoehdon kohdalla Jeesus kehottaa oppilaitaan miettimään, ovatko he valmiita sellaiseen elämään. Kukin tekee ratkaisunsa omien edellytysten- sä mukaan. Jeesus ei aseta kumpaakaan vaihtoehtoa paremmalle sijalle. Sekä avioi- tumiseen että Jumalan valtakunnan tähden avioelämästä kieltäytymiseen sisältyvät omat kilvoituksensa. Myös Paavali puhuu naimattomuudesta luetellessaan erilaisia armolahjoja eli palvelutehtäviä seurakunnassa. Apostoli nostaa esiin armolahjana myös naimat- tomuuden (1. Kor. 7:7): ”Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.” Viita- tessaan naimattomana elämiseen armolahjana Paavali toteaa samassa yhteydessä, ettei kaikilla yksin elävillä sitä armolahjaa ole. Kaikki eivät siis syystä tai toisesta halustaan huolimatta avioidu. Monelle kutsu lähetystyöhön tuntuu liian suurelta haasteelta yksin vastattavaksi. Tuntuu myös184 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

epäoikeudenmukaiselta, että naimattomuuden tähden menettäisi mahdollisuudensekä perheeseen että lähetystyöhön lähtemiseen. Lähetystyöntekijöistä suuri osaon naimattomia naisia. Oli naimattomuus vapaaehtoista tai vastentahtoista, senseurausten kanssa joutuu elämään myös työalueella. Monissa kulttuureissa avioliit-to ja perhe ovat vahvasti elämän perusrakenteita, ja naimattomalta kysytään suo-rasukaisesti hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä puolison olemassaolosta sekäsyistä naimattomuuteen. Monissa kulttuureissa naimattomuus nähdään ongelma-na, joka halutaan ratkaista, ja auttaa lähettiä asiassa. Niin lähettäjät kotimaassakuin työalueella paikallisetkin saattavat esittää myös intiimejä kysymyksiä. Lähettijoutuu ratkaisemaan, miten vastata ja reagoida vieraiden tungettelevilta tuntuviinkysymyksiin. Itsetuntemus ja omista haavoista ja motiiveista selvillä oleminen on tärkeää kai-kille kristityille, mutta erityisesti lähetystyöhön lähtevälle ja siinä kutsumustaantoteuttavalle. Kannattaa selvittää, liittyykö lähtemiseen syyllisyyden tai velvollisuu-den tunteita tai esimerkiksi avioliiton tai naimattomuuden ongelmien pakenemis-ta. Rekrytointi- ja koulutusvaiheessa sekä lähettihuollon avulla nämä kysymyksetolisi tärkeää saada käsittelyyn ja löytää niihin tarvittaessa ulkopuolista vertaistukeatai asiantuntija-apua. Tilanteessa, jossa kristillinen usko ja kirkon opetus eivät olevielä vakiintuneet, lähetystyöntekijän omalla elämällään antama esikuva kristilli-sessä avioliitossa tai naimattomana elämisestä on hyvin merkittävä. Sekä työalueella että kotimaassa lähetin rooli saattaa eristää muista ja pitää eril-lään mahdollisista puolisoehdokkaista. Kotimaassa uraa ja elämää rakentavan jaulkomaille vievään lähetyskutsuun vastanneen on hyvin vaikea yhdistää elämän-tehtäviään toimivalla tavalla. Monella työalueella kieli, kulttuuri, koulutustaso,miehen ja naisen roolit ja niin edelleen pitävät huolen, ettei tasaväkistä kohtaa-mista saati avioliittoa voi ajatella. Aviopuolison löytyminen on aina iloinen asia,myös naimattoman lähetin kohdalla. Lähettävän järjestön on hyvä jo etukäteenmääritellä ja saattaa lähettien tietoon, millä edellytyksillä työtä on mahdollistajatkaa avioitumisen jälkeen ja miten uudessa tilanteessa toimitaan.Kutsuttu kokonaisvaltaiseen lähetyselämäänTungettelevien kysymysten, sosiaalisen erilaisuuden ja seksuaalisten tarpeidenkanssa on mahdollista oppia elämään. Lähetystyössä toimimisessa on myös valta-vasti antoisia puolia ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Uuteen kulttuuriin sukelta-minen ja kutsumuksen toteuttaminen ovat rikkaus ja elämän mielekkyyden kan-OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 185

nalta valtava lahja. Yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunteet ovat kuitenkin erittäin yleisiä lähetystyöntekijöiden keskuudessa siviilisäädystä riippumatta. Var- sinkin naimattomat lähetit joutuvat etsimään vastauksia kysymyksiin siitä, mihin kuulua, kenelle on tärkeä ja rakas, kenen kanssa jakaa elämänsä ja niin edelleen. Oman seksuaalisuuden, mieheyden ja naiseuden ja omien tarpeiden kieltämi- nen ja korvaaminen (yli)hengellisyydellä on saattanut olla hyväksytty tai helpolta tuntuva ratkaisu. Jumalan luomistyön ja Jumalan kuvana elämisen näkökulmasta se ei kuitenkaan ole rakentava tai Jumalan mielen mukainen keino. Jotkut odot- tavat vuosia Jumalan ihmeenomaisesti johdattavan puolison. On myös liiankin helppoa uppoutua työhön ja kiireen avulla pitää omia tarpeitaan ja ihmisyyttään sivussa. Naimattomalta työntekijältä saatetaan myös lähetystyössä odottaa ja jopa edellyttää suurempaa joustavuutta esimerkiksi työaikojen ja -määrän suhteen, kos- ka tällä ei ole puolisoa tai lapsia huollettavana. Elämän kapeutuminen vain työn- teoksi on epätervettä sekä työssäjaksamisen että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Myös perheettömät lähetit tarvitsevat työlle vastapainoa ja lepoa tuovia ihmissuhteita sekä harrastusmahdollisuuksia. Kutsuttu Jumalan lapseuteen Ne, joille naimattomuus ei ole kutsumus tai jotka eivät ota sitä annettuna osa- na lähetyskutsumusta, joutuvat ratkaisemaan, miten elää yksinäisyytensä kanssa. Monet naimattomat lähetit käyvät välillä suurta kamppailua kaipauksen, odotuk- sen ja pettymysten kanssa, jotta elämä ei kaventuisi vain yhden asian ympärille. Sanotaan, että ihmisillä on kaksi ongelmaa: naimattomuus ja avioliitto. Kaikissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa suurin haaste onkin elää rehellisenä sekä läpinä- kyvänä itsensä ja Jumalan edessä. Siviilisäädystä riippumatta houkutus sivuuttaa avoimuus elämän kivun, oman syntisyyden ja heikkouden sekä niiden seurausten suhteen on suuri. Kohtaamisen ja toisten tarvitsemisen sijaan tuntuu helpommalta paeta Jumalaa ja lähellämme olevia ihmisiä. Niin lähetystyössä kuin muussakin hengellisessä työssä kaksoiselämän houku- tus ja vaara on suuri. Vastuullisen työn vaatimukset ja näkyvän aseman tuomat odotukset voivat myös eristää muista ja johtaa siihen, että suorittaminen ajaa re- hellisten ja avointen suhteiden edelle niin suhteessa Jumalaan kuin toisiin ihmi- siin. Nettiaikakaudella nopeasti tunnetarpeisiin vastaava viihde ja kontaktit ilman sitoutumista ja vastuuta ovat vain klikkauksen päässä. Oman tietokoneen yksityi- syydessä on valitettavan helppo rakentaa kaksoiselämää, jossa henkinen kohtaami-186 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

nen tapahtuu keskustelupalstoilla ja seksuaaliset tarpeet tyydytetään pornosivuilla.Ei ole Jumalan tahto ja tarkoitus sen enempää naimattoman kuin avioliitossakaanelävän kohdalla, että omia tarpeita tyydytetään itsekkäästi keinoilla, jotka eivätkestä päivänvaloa. Tämä kuluttaa niin lähetin, perheen kuin koko työyhteisönkinvoimavaroja ja pahimmillaan sairastuttaa. Dynamiikka, joka nousee sukupuolten täydentävästä vastakkaisuudesta, onolemassa ja vaikuttamassa kaikissa miesten ja naisten välisissä suhteissa. Myöstyöyhteisössä, jossa on sekä naimattomia että naimisissa olevia miehiä ja naisia,seksuaalisuus säilyy ja ilmentää osaltaan sitä rikkautta ja siunausta, jonka Jumalaon kätkenyt miehen ja naisen erilaisuuteen. Parhaimmillaan tämä tuo monipuoli-suutta ja energiaa työyhteisöön, mutta aina on myös pieleen menon mahdollisuus,ja rajat saattavat ylittyä väärällä tavalla, jos lähetit eivät ole itse selvillä vesillä nai-mattomuutensa tai avio-ongelmiensa kanssa. Kristittyinä identiteettimme ei ole siviilisäädyn, lähetystyöntekijän roolin taiminkään muunkaan vastaavan aseman varassa vaan Jumalan lapseudessa. Tästänousee toivon näkökulma kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Sekä naimisissa oleviaettä naimattomia Jumala haluaa kasvattaa lähelleen ja lähellään. Hän tekee näinsekä avioliiton että naimattomuuden kautta. Mahdollisuus kokea rakkautta, kas-vaa ihmisenä ja olla Jumalan valtakunnan työssä ei ole sidottu parisuhteeseen vaanjumalasuhteeseen.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 187

10 Jeesuksessa olemme tapio pokka 10.1 Kokonaisvaltaisesti Kylväjässä sitoudumme kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön. Haluamme itse määri- tellä kokonaisvaltaisuuden merkityksen niin, että julistus ja palvelu ovat tasapai- nossa. Muutoin tämä termi alkaa elää omaa elämäänsä muuttuvissa olosuhteissa ja tulkinnoissa. Kokonaisvaltaisuuden käsitettä on terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmas- ta alettu määritellä yhä monitahoisempana. Ihmisen kokonaisvaltaisuuteen voi ajatella kuuluvan paitsi fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen ulottu- vuus, myös esim. seksuaalinen, ravitsemuksellinen (nutritional), taloudellinen, ammatillinen (occupational) sekä ympäristön (environmental) alue. Lisäksi psyyk- kisellä kentällä on eroteltu vielä älyllinen (intellectual), emotionaalinen sekä men- taalinen hyvinvointi/terveys. 10.1.1 Raamattuperustelu Jeesuksen sana Luuk. 4:18–19 on usein nostettu kokonaisvaltaisen lähetysnäke- myksen ohjelmanjulistukseksi: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voi- dellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorre- tut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”188 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Vaikka tässä tavallaan nouseekin esille ihmisen hätätilan kokonaisvaltaisuus(”köyhät”, ”vangitut”, ”sokeat”, ”sorretut”…), tekstin laajempi konteksti paljastaa,että fokus on muualla. Kyse ei ole varsinaisesti mistään ohjelmanjulistuksesta –ei Jeesuksen eikä kokonaisvaltaisen mission – vaan tunnusteosta (seemeion). Jeesusilmaisi itsensä profeetta Jesajan messiasprofetian toteutumana: “Tänään, teidänkuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen” (Luuk. 4:21). Nasaretin synagogassaei oltu kokonaisvaltaisen lähetystyön käskynjaolla, vaan siellä käynnistyi Messiaanjulkisen toiminnan aikakausi. Meitä kristittyjä sitova varsinainen ohjelmanjulistus löytyykin Jeesuksen anta-masta kaste- ja lähetyskäskystä: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evan-keliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko,se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16.)10.1.2 Yleisinhimillinen velvoite kokonaisvaltaiseen palveluunKokonaisvaltaisessa lähetystyössä palvelun elementti nousee luontevimminKultaisen säännön perustukselta: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille,tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (Matt. 7:12). Toisista huolenpitäminenja kärsimyksen lievittäminen sekä kehityksen aikaansaaminen on jokaisen ihmisenja yhteisön velvollisuus, riippumatta kansallisuudesta tai uskonnosta. Siten tämäkuuluu lain alueelle. Maailman uskonnoista nouseekin merkittävää auttamis- jakehittämistoimintaa. Esim. buddhalaisilla on laajaa humanitääristä kansainvälistäpalvelutyötä. Se tosin on myös uskonnon motivoimaa, buddhalaista lähetystyötä.Pyyteetön palvelu itsessään ei tee toiminnasta kristillistä, eikä kristillisestä palve-lustakaan lähetystyötä! Ihmisyys ja lähimmäisenrakkaus velvoittavat kaikkia, niinkristittyjä, muiden uskontojen edustajia kuin ateistejakin humanitääriseen, mah-dollisimman kokonaisvaltaiseen palveluun10.1.3 Julistuksen ja palvelun suhdeJulistuksen ja palvelun välille on joskus maalailtu vastakkainasettelua.Raamattu ei sitä tee. Vastakkainasettelua ei ole nähtävissä myöskään evankeliumienkuvaaman Jeesuksen toiminnan ja apostoli Paavalin toiminnan välillä. Paavali opettaa hengellisen työn – mukaan lukien lähetystyön – kokonais-OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 189

valtaisuudesta varsinkin 2. kirjeessä korinttilaisille. Luvuissa 8–9 on opetusta ”rakkauden työstä” ja avustamisesta, puutteen lievittämisestä ja kansainvälisestä sosiaalisesta vastuusta. Yhteisvastuukeräys käynnistettiin Euroopan kristittyjen joukossa pyhän maan alueen nälänhädän ja kurjuuden helpottamiseksi. Kirjeen alkupuolen luvuissa (varsinkin 4–5) puhutaan taas evankeliumin todistuksen ja julistuksen roolista, puhutaan sovituksen saarnasta ja virasta. Paavalin opetuksissa ja toiminnassa julistuksen ja palvelun suhde vaikuttaisi olevan luontevassa tasapai- nossa. Palveluvirasta (4:1) puhuessaan Paavali käyttää sanaa ”diakonia”. Tämän yhteydessä luvussa 4 saamme vahvan opetuksen evankeliumin palveluvirasta, joka on kokonaisvaltainen: olennaisena siihen kuuluu sanallinen todistus julistus (4:3: meidän julistamamme evankeliumi/meidän evankeliumimme --; 4:13: Minä uskon, ja siksi puhun. Niin mekin puhumme, koska uskomme.) Kuitenkin evankeliumin vaikutus näyttää leviävän vääjäämättä jopa silloinkin, kun suorasanainen evankeliumin julistus ei ole käynnissä. 2. Kor. 4:5–6: ”Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kris- tuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ’Tulkoon pimeyteen valo’, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Juma- lan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” Myös Paavalin käyttämä kuva Kristuksen tuntemisen tuoksusta (2.  Kor. 2:14–16) on havainnollinen: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemi- sen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elä- män.” Tämä – samoin kuin Kristuksen kirkkauden säteily meistä sen jälkeen kun olemme itse ”katselleet” sitä kirkkautta, joka loistaa Kristuksesta – leviää meistä meidän ympärillemme (2. Kor. 3:8): ”Kuinka paljon suurempaa kirkkautta sätei- leekään Hengen palveluvirka!” (tässä palveluviran kohdalla käytetään myös sanaa diakonia). Tärkeätä on kuitenkin huomata se, että me olemme tässä välikappaleita ja (savi) astioita (4:7), Jumala on varsinainen subjekti: ”Jumala, joka aina kuljettaa -- ja an- taa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!” (2:14). ”Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (3:18). ”Jumala sanoi --, valaisi --, Jumalan kirkkaus levittää valoaan--” (4:6)190 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kaut-tamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa”(5:20).10.1.4 Strateginen oleminenLähetystyön kokonaisvaltaisuus ei toteudu siten, että lähdemme seuraamaan vaik-kapa Luuk. 4:18–19 antamaa mallia pyrkien rakentamaan “kokonaisvaltaisuuden”elementtejä toimintaamme. Voisi kärjistää: suunnittelemalla ja toteuttamalla toi-mintamme kokonaisvaltaisuuteen kuuluvia elementtejä emme kuitenkaan pääsevarsinaisen kokonaisvaltaisen lähetystyön olemukseen. Lähetystyössä kokonaisvaltaisuus ei ole tekemyksellistä vaan olemuksellista –“not doing but being”. Se ei määrity tekemisen kautta vaan olemisen luonteen jaihmisen statuksen kautta (suhteessa Jumalaan). Luterilainen ymmärrys lähetys-työn kokonaisvaltaisuuden olemuksesta saa syvyyttä erityisesti Martti Lutherinuskonpuhdistuksen kannalta keskeisestä kirjasesta Kristityn vapaudesta. Erityisesti§ 23 liittyy lähetystyön kokonaisvaltaisuuteen. “Hyvät hurskaat teot eivät suinkaan tee hyvää ja hurskasta ihmistä, vaan hyvä jahurskas ihminen tekee hyviä ja hurskaita tekoja.” “Persoonan täytyy siis aina ensin olla hyvä ja hurskas, ja hyvät teot lähtevät jakumpuavat hurskaasta ja hyvästä persoonasta.” “On kuten Kristus sanoo: Paha puu ei kasva hyviä hedelmiä, eikä hyvä puu pa-hoja hedelmiä. Samoin kuin puiden täytyy olla ennen hedelmiä, eivätkä hedelmätvoi tehdä puita hyviksi tai pahoiksi, niin samoin täytyy ihmisen persoonansa puo-lesta ensin olla hurskas tai paha, ennen kuin hän voi tehdä hyviä tai pahoja töitä.” “Eivät hänen työnsä tee häntä hyväksi tai pahaksi, vaan hän tekee hyviä taipahoja töitä.” “Sen mukaan kuin ihminen on joko uskossa tai epäuskossa, ovat myös hänentyönsä joko hyviä tai pahoja, eikä päinvastoin: että muka hänen töittensä vaiku-tuksesta hän olisi hurskas tai uskova.” “Kuten teot eivät tee uskovaksi, ne eivät myöskään tee hurskaaksi”. Analogiaa voi laajentaa myös lähetystyön kokonaisvaltaisuuden tarkasteluun:teot eivät ratkaise sitä, onko lähetystyö kokonaisvaltaista, vaan tekijä (ihminen,ehkäpä myös toimiva yhteisö, lähetysjärjestö?). Jumalan silmissä siis rajalinja humanitäärisen työn ja kokonaisvaltaisenlähetystyön välillä ei ole “tekemyksellinen” vaan “olemuksellinen”. Ei siis varsinai-OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 191

sesti siinä, mitä tehdään, vaan kuka/millainen ihminen tekee. “Sen mukaan kuin ihminen on joko uskossa tai epäuskossa -- ovat myös hänen työnsä ja tekonsa hyviä tai pahoja”. Luther tarkoittaa tietysti, että tarkastelu tapahtuu Jumalan silmissä. Olemuksellinen yhteys Kristukseen on tässä ratkaiseva tekijä. “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään” (Joh. 15:5). Lutherin ajatuksia voimme edelleen soveltaa kokonaisvaltaisen lähetystyön olemuksen tarkasteluun lain ja evankeliumin näkökulmasta seuraavasti kärjistäen: Jos uskovainen ihminen tai järjestö tekee päällisin puolin humanitääristä avustustyötä, tekee palvelua ilman kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön kuuluvaa sananjulistusta, kyseessä on silti lähetystyö, Jumalan missio, sanan varsinaisessa ja kokonaisvaltaisessa merkityksessään. Ja jos Jumalan Sanasta (Kristus-yhteydes- tä) irtaantunut ja uskosta vieraantunut tai osaton henkilö (tai järjestö tai kirkko) tekee nimellisesti “lähetystyötä”, kokonaisvaltaisen konseptin mukaan tai ilman, palvelua Sanan julistuksen kanssa tai ilman, se ei Jumalan ja iankaikkisuuden näkökulmasta ole varsinaisesti hengellisen alueen toimintaa. Parempi olisi olla kut- sumatta sitä “lähetystyöksi”. Se voi olla sinänsä hyvää, arvokasta, aikaansaavaa, yksilöitä ja yhteisöjä muuttavaa, mutta olemukseltaan se on (vain) ajallista huma- nitääristä toimintaa. Se ei eroa esimerkiksi buddhalaisesta humanitäärisestä työstä (muuten kuin siinä, että buddhalaisten humanitäärisessä työssä on vahva motiivi ja tavoite levittää buddhalaisuuden sanomaa avunsaajille). Vertailu buddhalaiseen kokonaisvaltaiseen avustustyöhön vahvistaa sitä ymmärrystä, että emme voi pelkällä kokonaisvaltaisuuden näkyvien elementtien tarkastelulla ratkaista sitä, onko työmme kokonaisvaltaista kristillistä lähetystyö- tä. Näkyvillä, tekemiseen perustuvilla kriteereillä emme voi myöskään rakentaa kokonaisvaltaisen lähetystyön identiteettiä. Kokonaisvaltaisen ja kristillisen lähetystyön olemuksen ja juurien tarkastelus- sa 2. Kor. 4 antaa syvälle meneviä vastauksia. “Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu.” Perustuksena ja lähtökohtana on Jumalan armo. Me saimme Jumalan laupeuden ja siihen perustuvan palveluviran (diakonia). Tässä kontekstissa diakonian virka (diakonia) pitää sisällään merkityk- sen kristityn asemasta, statuksesta ja olemuksesta suhteessa Herraansa. Tällä sanalla määritetty ”palvelija”, diakonos, toimii läheisessä suhteessa herraansa, hänen val- tuuttamana työtoverina, hänen edustajanaan. ”Kristuksen puolesta me siis olem- me lähettiläinä…” (5:20 KR38).192 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Koska Jumala on armahtanut, meillä on tällainen erikoinen tehtävä ja virkatoimia läheisessä suhteessa Herraamme, hänen valtuuttamana työtoverina, hänenedustajanaan. Siksi emme ota vastoinkäymisiäkään itseemme, emme lannistu jalopeta työtämme, vaikka kohtaisimme ylitse ymmärryksen menevää vastustusta-kin. Jumala on tuonut armon elämäämme, sitä on olla kristitty; tulla armahdetuksiJeesuksen ristinkuoleman tähden. Jeesus kärsi ja kuoli minun sijastani, minun syn-tieni rangaistuksen, ja minut vapautetaan. Minut luetaan vanhurskaaksi Kristuk-sen ansion tähden. Tämä (luettu vanhurskaus) oli myös Abra(ha)min saaman siu-nauksen varsinainen sisältö (1. Moos. 12:1–3, vertaa 1. Moos. 15:6). Abrahamin,joka oli syntinen ihminen, Jumala luki vanhurskaaksi uskon tähden – itse asiassaKristuksen tähden, sen tähden, että Abram uskoi ja turvautui Jumalan lupauksensanaan. Abrahamin saama siunaus (Jumalan armo Kristuksessa) oli tarkoitettu le-viämään ja tuomaan saman siunauksen maailman kaikille kansoille ja ihmisillekaikkina aikoina. Abrahamin saama siunauksen todellisuus on yksi lähetystyön peruslähtökohtia:meidät on Abrahamin lailla kutsuttu viemään (forenssisen!) uskonvanhurskaudensanomaa kaikkeen maailmaan! Kysymys on luterilaisittain ymmärretystä evanke-liumin ja lähetystyön tulkinnasta. Abrahamin siemenessä tulevat siunatuiksi kaikkikansakunnan maan päällä (1. Moos. 22:18). Abrahamin “siemen” on Kristus (Gal.3:16 KR38). Abrahamin saama siunaus on yhteys Kristukseen. Lähetystyön ydin-tehtävä on tuoda ihmisiä yhteyteen Kristuksen kanssa. Kristitty on Kristuksen vapauttama ihminen. Hänet on armahdettu Kristuksentähden ja hän on statukseltaan Jumalan lapsi, joka luottaa ja turvautuu JumalanSanan lupauksiin, Jumalan pelastustekoon Kristuksessa, evankeliumiin. Kristit-tynä olemisen ydin on lepoa, kiinnittymistä, pysymistä ja olemista Kristuksessa.Se on pakenemista hänen suojiinsa, tavallaan Kristuksen “sisälle” piiloutumista.Kristus antaa uuden identiteetin. “Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luo-mus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17). Kristityn identiteetti on siis näkyvän ja tekemisen sijasta olemuksessa. Asiantärkeyden tähden voimme puhua vaikkapa “strategisesta olemisesta”, missäpainopiste on Kristuksessa olemisessa. ’Oleminen’ ei tässä tarkoita mitään ’oles-kelua’ vaikkapa työnteon vastakohtana, vaan olemuksellista ja elimellistä kiinnit-tymistä Jeesukseen. ’Strategisuus’ ei tässä tarkoita mitään toimintaan ja suunnit-teluun liittyvää, vaan kuvastaa ennen kaikkea kristityn uskon määrätietoisuuttasuuntautumisessa Kristukseen. “Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvätteissä --” (Joh. 15:7).OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 193

Jeesus opettaa kristityn olemuksellisuudesta. “Te olette maan suola ja maail- man valo...” (Matt. 5:13–14). Paavali (Ef. 2:10) opettaa: “Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen (alkukielessä: luotuja Kristuksessa Jeesuksessa ollen) toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on mei- dät tarkoittanut.” Strateginen oleminen Kristuksessa merkitsee sitä, että meidän elämässämme alkavat toteutua Jumalan tarkoittamat “hyvät teot” – lähetystyö kaikessa koko- naisvaltaisuudessaan! Kristillisen lähetystyön salaisuus on siinä, että Jumala ottaa meidät oman toimintansa välikappaleiksi ja alkaa toimia kauttamme. “Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut” (Matt. 10:40). Tämä on mah- dollista vain siten, että olemme yhtä Kristuksen kanssa, olemme hänessä. Voi sa- noa, kuten Paavali (Gal. 2:20): “Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puoles- tani.” Kristityn kohdalla todellisuutta on myös 2. Kor. 2:14–15: “Olemme Kristuksen tuoksu” ja Kristuksen kirje (2. Kor. 3:2), samoin kuin Ef. 1:19–20: “Hänen voi- mansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa -- on se sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista”. Evankeliumi on Jumalan voima. Joka on Kristuksessa, siinä tämä voima kulkee mukana kuin tuoksu. Tällainen voimavaikutus/tuoksu tietysti voisi olla vahingol- listakin kuin joku tappava myrkky, mutta kristitty levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua, joka tekee eläväksi, levittää elämää. “Strateginen oleminen” Kristuksessa ei tarkoita mitään teho-olemista tai jo- tain erityistä tilaa/moodia/intensiteettiä kristillisessä uskossamme. Kaikessa yk- sinkertaisuudessaan se tarkoittaa, että Jeesuksesta Kristuksesta tulee elämämme ja palvelutyömme keskipiste. Hänessä pysyminen ja oleminen, hänen tuntemisen- sa on – Paavalin sanoin – “minulle arvokkaampaa kuin mikään muu” (Fil. 3:8). Se näkyy yksinkertaisesti esimerkiksi Jumalan Sanan ja rukouksen arvossa sekä roolissa elämässämme ja työssämme. Olemmeko itse suostuneet riippuvaisuuteen Jeesuksesta: hänen työstään, Sanastaan ja läsnäolostaan. 2. Kor. 4:5–7 kuvaa meil- le, miten Kristukseen “strategisesti” kiinnittynyt ja hänessä “oleva” kristitty levittää evankeliumin vaikutusta ympärilleen maailmassa: “Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ’Tulkoon pimeyteen valo’, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta,194 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jottanähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestäm-me.” Tämä tapahtuu kokonaisvaltaisen lähetystyön viitekehyksessä, vaikka työnte-kijällä ei olisi mahdollisuutta evankeliumin sanalliseen todistukseen. Siten stra-tegisesta olemisesta seuraa Kristuksen “strateginen läsnäolo” meidän kauttammesielläkin, missä Kristuksella ei ole virallisessa muodossa ja esimerkiksi näkyvän seu-rakunnan ja kuuluvan julistuksen kautta mahdollisuutta olla läsnä.10.2 Rukouksen merkitys lähetystyössäLukuisia kertoja pakanalähetystyön apostoli Paavali vetoaa kristittyihin ystäviineri kirjeissään: ”Rukoilkaa hellittämättä!” ”Rukoilkaa lakkaamatta!” ”Rukoilkaameidän puolestamme.” ”Rukoilkaa Jumalaa puolestani.” ”Rukoilkaa joka hetkiHengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkienpyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oi-keat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evan-keliumin salaisuutta.” ”Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumalaavaisi meille oven sanansa julistamiseen.” ”Rukoilkaa puolestamme, että Herransana leviäisi nopeasti.” ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämäänesirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkienvallanpitäjien puolesta.” Kun Jumalan valtakunnan haasteet aukenevat silmien eteen, Jeesuskin kehottaaennen kaikkea rukoilemaan: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaasiis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2). Raamattu opettaa meille Jumalan valtakunnan ja lähetystyön salaisuut-ta sekä ruohonjuuritasolla että suuressa, koko maailman kattavassa strategisessamittakaavassa: Rukoilkaa! Rukouksen unohtaminen on usein oire siitä, että Juma-lan todellisuus ja mahdollisuudet ovat hämärtyneet. Jos hengellisessä työssä rukouson unohtunut tai laiminlyöty, ei voida odottaa Jumalan synnyttämää hedelmää.Jaak. 4:2: “-- jäätte vaille, koska ette pyydä.” “Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän ruko-usta, siellä on vähän siunausta. Missä ei ole rukousta, siellä ei ole lainkaan siu-nausta.” Tämä sanonta kiteyttää hyvin sen, mitä historian saatossa on hengellisentyön realiteeteista opittu. Protestanttisen lähetystyön esiinnousuun 1700-luvultaOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 195

alkaen liittyi laajaa rukousherätystä. Yli sata vuotta jatkuneesta 24/7-rukousvar- tiosta tunnetuksi tullut Herrnhutissa syntynyt herätys- ja lähetysliike on antanut monenlaista inspiraatiota myös Kylväjän lähetystyölle. Kylväjässä olemme sitoutu- neet yhteisölliseen esirukoukseen sellaisten ihmisten ja kansanryhmien puolesta, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta kuulla ja ymmärtää evankeliumia. Luuk. 10:2:n mukaisesti rukoilemme Herraa kutsumaan ja lähettämään uusia työnte- kijöitä sellaisten kansanryhmien pariin, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Kylväjässä myös pyydämme saada pysyä uskollisena ja Herran mielen mukaisena astiana ja lähetyskanavana, joka elää rukouksessa. Rukous on Kylväjälle sekä tehtävä että lahja. Jeesus kutsuu meitä rukoilemaan. Rukous ei ole vain lähetystyön välttämätön tukitoimi, vaan se on keskeinen osa itse lähetystyötä. Maailmalla “työtä” tekevät lähettimme ja heidän puolestaan ru- koilevat lähettäjät ovat yhteisessä työssä Jeesuksen toimittamiseksi maailmalle. Kun Jeesus antoi lähetyskäskyn omilleen, siihen sisältyy myös hellittämättömän lähetysesirukouksen tehtävä. Rukous on meille Jumalan antama mahdollisuus vaikuttaa maailman historian kulkuun ja muuttaa maailmaa (mm. Dan. 9:23). Jeesus itsekin rukoilee meidän puolestamme jatkuvasti (Room. 8:34; Hepr. 7:25). Strategisesti kohdennettu ja hellittämätön rukouspalvelu lähetystyön puolesta on mielekäs, jopa “ylimmäispapillinen” elämäntehtävä! On huomattava, että ajassamme on kristillisessä viitekehyksessä liikkeellä myös sellaista käsitystä rukouksesta, missä rukous toimii mekanistisena välineenä yliluonnollisten voimavaikutusten kanavoimiseksi. Silloin rukouksen ja rukoi- lijoiden määrä sekä rukouksen intensiivisyys korreloisivat suoraan rukouksen aikaansaannoksiin. “Paljon rukousta, paljon siunausta...” Tällainen ajatus helpos- ti johtaa ihmiskeskeiseen, lainomaiseen ja yleisuskonnolliseen rukoustoimintaan, jota kohtaamme runsaasti ei-kristillisissä uskonnoissa. Maailma on täynnä hurs- kaita rukoilijoita, jotka luottavat rukoilemisensa voimaan ilman, että ovat kuulleet sanaakaan elävästä Jumalasta. Haluamme torjua shamanistiset vaikutteet ym- märryksessämme rukouksesta ja pitää kiinni raamatullisesta merkityksestä ja rohkaisusta ahkeraan rukoukseen. Rukous on tehtävän lisäksi siis myös Jumalan antama lahja ja kutsu lahjan vas- taanottamiseen. Rukous voi toki muuttaa maailmaa, mutta ennen kaikkea rukoilija itse on aina Jumalan häneen kohdistaman hyväntahtoisen vaikutuksen kohteena. Ihmisen kannalta suurin lahja on se, että Jumala itse haluaa olla hänen kanssaan tekemisissä. ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Juma- laani, ja kerron kaikista hänen teoistaan” (Ps. 73:28). Rukoileminen tuo meidät196 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

yhteyteen elävän Jumalan kanssa. Lähetysesirukous yhdistää ja osallistaa rukoilijanmyös Jumalan suunnitelmiin ja toimintaan, pelastussuunnitelman eteenpäin vie-miseen kaikessa täyteydessään, iloineen ja haasteineen. Rukous samalla antaa mei-dän puoleltamme Herrallemme kutsun ja valtakirjan saapua Jumalana olemaanläsnä ja vaikuttamaan siellä, missä me satumme olemaan. Hän on meitä lähellä aina, kun me häntä rukoilemme (5. Moos. 4:7). Rukous,myös lähetysesirukous, on aivan keskeinen osa “strategista olemista Kristuksessa”.Kristuksessa “oleminen”, häneen uskon ja armonvälineiden kautta kiinnittyminenvasta tekee rukouksesta raamatullisessa merkityksessä kristillisen rukouksen, jokasynnyttää iankaikkisuuteen kestävää hedelmää, myös lähetystyössä. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn,tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään-- Jos te pysytteminussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja tesaatte sen” (Joh. 15:5,7).OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 197

liitteet Kylväjän oppiperusta Pyhä Raamattu on meidän uskomme, elämämme ja opetuksemme ylin ohje, ja sen mukaan kaikkea oppia on tutkittava ja arvosteltava. Ohjeenamme ovat myös Suomen evankelisluteri- laisen kirkon tunnustuskirjat. Korostamme erityisesti seuraavaa: 1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt ja on Jumalan sanana ehdoton totuus. 2. Kolmiyhteinen Jumala on Sanallaan luonut maailmankaikkeuden. Historiassa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa ihminen saatanan houkutuksesta asettui vastustamaan Jumalan pyhää tahtoa, joutui eroon Hänen yhteydestään ja Hänen vihansa alaiseksi. Lankeemuksen jälkeen ihmiset syntyvät synnin läpikotaisin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan saatanan orjia. Ihminen ei voi eikä tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään eikä pelastaa itseään tästä tilasta. 3. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka syntyi neitsyt Mariasta todelliseksi ihmiseksi. Synnittömänä Kristus sovitti ristinkuolemallaan maailman Jumalan kanssa ja kantoi synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen sekä valmisti synti sille vapahduksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Jumalan herättämä Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti ja astui taivaaseen. 4. Kun ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen omakohtaisena Vapahtajanaan, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi ja pukee hänet Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen: Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta uskon kautta. Kun ihminen on uudestisyntynyt ja siirtynyt armotilaan, hän pysyy kuitenkin syntisenä ja tarvitsee uudistuvaa anteeksiantamusta Jeesuksen veressä ja yhä kokonaisempaa antautumista hänessä asuvan Pyhän Hengen hallintaan. 5. Kaste ja ehtoollinen, joissa armo tarjotaan, ovat Jumalan teko ja lahja uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilman uskoa sakramentteihin yhdistettyyn Jumalan sanaan sen lupaukset jäävät toteutumatta. 6. Jumalan seurakunta on kaikkien Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaana julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Kristuksen omat ovat yhtä Pyhässä Hengessä, joka tekee heidät Kristuksen todistajiksi ja lähimmäisen palvelijoiksi seurakunnan rakentamiseksi. 7. Seurakunta odottaa Kristuksen toista tulemista. Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.198 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

TOIMINNAN SUUNTA 2016 – 2020LÄHETYS – rakkautta, elämää, työtäPERUSTEHTÄVÄLähetysyhdistys Kylväjän tehtävä on edistää Jumalan valtakunnan leviämistä eri kansojenkeskuuteen Jeesuksen lähetyskäskyn perusteella.TOIMINTA-AJATUSKylväjä on Raamattuun sitoutuva, evankelis-luterilainen kirkon lähetysjärjestö.Kylväjä lähettää lähetystyöntekijöitä edistämään Jumalan valtakunnan etenemistä erityisestisiellä, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja, ja kutsuu kristittyjä kantamaanvastuunsa lähetystehtävästä.Kylväjä sitoutuu kokonaisvaltaiseen lähetysnäkemykseen, johon kuuluu evankeliuminjulistaminen sekä yhteisöjen elinolosuhteiden kohentamiseen ja kestävään kehitykseen tähtää-vä palvelu.TOIMINTAAMME OHJAAVAT ARVOT JA PERIAATTEETLähdemme ja lähetämme kiitollisina ristin sovituksesta. Tunnustamme Jeesuksenkoko maailman ainoaksi Pelastajaksi.Pidämme evankeliumia kaikkien ihmisten oikeutena. Teemme seurakuntaa synnyttävää javahvistavaa työtä siellä, missä Kristusta ei tunneta. Palvelemme ihmisiä ja yhteisöjä kokonais-valtaisesti Jeesuksen esimerkin mukaisesti.Rakastamme ja kunnioitamme kaikkia ihmisiä. Kohtaamme heidät Jumalan luominapersoonina.Toimimme yhteistyöhakuisesti.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 199

TOIMINNAN SUUNTA Juurillaan kasvava Uskomme, työmme ja elämämme lepää Jeesuksessa Kristuksessa. Häneen juurtuneina elämme todeksi uskoa ja otamme vastuuta kokonaisvaltaisen lähetyskäskyn täyttämisestä siellä, missä olemme. Olemme osa liikkeelle lähetettyä Jumalan kansaa. Motivaatiomme nousee Raamatun sanasta ja rukouksesta. Tiedostamme kristillisen uskomme juutalaiset juuret ja paikkamme osana protestanttisen lähetysherätyksen jatkumoa. Toimimme yhteistyöhakuisesti luterilaisena tavoittamattomien tavoittajana. Huollamme ja uudistamme toimintatapoja, rakenteita ja menetelmiä, jotta voimme paremmin palvella lähimmäisiämme. Hoidamme vastuullisesti henkilö-ja talousresursseja. Luokseen kutsuva Kutsumme kohtaamiamme ihmisiä lähetyselämään: olemaan ja elämään Jeesuksen ja hänen seurakuntansa yhteydessä sekä toteuttamaan kanssamme hänen antamaansa lähetystehtävää. Rakennamme uusia yhteyksiä ja innostusta luovaa verkostoa lähetyselämän edistämiseksi ja kanavoimiseksi. Viestimme kauttamme avautuvista näkymistä ja toiminnasta aktiivisesti, selkeästi ja osalli- suuteen kutsuvasti. Kerromme siitä, mitä evankeliumi saa aikaan. Hyödynnämme ajanmukaista teknologiaa monikanavaisesti. Irrotamme otteemme, kun aika on, ja suuntaamme kohti uutta. Hedelmää kantava Varustamme ja lähetämme kristittyjä palvelemaan Kristusta ja toisia ihmisiä Raamatun sanaan, rukoukseen ja kristittyjen yhteyteen tukeutuen. Teemme tämän yhdessä paikallisseurakuntien ja yhteisöjen kanssa. Pidämme esillä evankeliumia luottaen siihen, että Pyhä Henki synnyttää uskoa ja kristillisiä seurakuntia. Palvelutyömme kohentaa ihmisten elämää. Iloitsemme Jumalan työn hedelmistä. Jaamme eteenpäin osaksemme tullutta hyvää työalueillamme, seurakunnissa, kirkollisten toimijoiden, yhteistyötahojen ja ystävien keskuudessa, työyhteisöissämme ja siellä missä liikumme. Pysymme Kristuksessa voidaksemme intorealistisesti kantaa hedelmää toisten iloksi.200 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN