Lähetysopas

KirjoittajatSanna Erelä, Hanna Lindberg, Pentti Marttila, Raimo Mäkelä,Jarmo Mäki-Mikola, Pekka Mäkipää, Jukka Norvanto, OlaviPeltola, Tapio Pokka, Taneli Skyttä ja Mauri TervonenKansikuvaHira KhadgiTaittoTiina MadissonEura Print Oy 2016ISBN 978-952-67636-4-4 (nid.)ISBN 978-952-67636-5-1 (HTML) LähetysyhdistysTikkuraitti 11 A, PL 188, 01301 VANTAAp. 09 2532 [email protected]

Opaslähetyselämään

Sisällys1. jyviä vai akanoita? 62. jeesus lähetysteologian keskiöön 8 2.1 Jumalan lähetys 8 2.2 Jumalan kansan lähetystehtävä 14 2.3 Raamattu lähetyksessä 18 2.4 Maailmankartalla 213. jeesus kutsuu, valtuuttaa ja lähettää 24 3.1 Perusta 24 3.2 Kutsu 26 3.3 Valtuutus 32 3.4 Lähettäminen 364. jeesus motivoi 38 4.1 Intorealisteja 38 4.2 Syntisiä - vanhurskaita 40 4.3 Kärsimyksen keskellä 465. jeesus kylvää 50 5.1 Jeesus Kristus kaiken lähtökohta, keskus ja päämäärä 50 5.2 Kolmiykseinen Jumala 51 5.3 Ihminen Jumalan kuvana ja langenneena 53 5.4 Sovitus on avannut tien Jumalan yhteyteen 54 5.5 Kääntymisen välttämättömyys 55 5.6 Jumalattoman vanhurskauttaminen 56 5.7 Kristus meidän pyhityksemme 57 5.8 Ristin tiellä Jeesuksen askelissa 59 5.9 Jeesuksen paluu ja maailmanloppu 60 5.10 Jumalan Sana uskomme synnyttäjänä ja vahvistajana 614 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

6. jeesus vaikuttaa 64 6.1 Jeesus maailmalle uskontunnustusten todistuksessa 64 6.2 Jeesus maailmalle kasteen armonvälineessä 71 6.3 Jeesus maailmalle ehtoollisessa 87 6.4 Jeesus maailmalle: armolahjat ja Hengen hedelmä lähetystyössä 94 6.5 Helluntailais-karismaattisen uskonnäkemyksen kohtaaminen 1047. jeesus yhdistää 111 7.1 Juutalaiset juuremme 111 7.2 Korvausteologian synnyttämät haasteet 112 7.3 Juutalaislähetyksen missiologinen ainutlaatuisuus 115 7.4 Eskatologiset näkökohdat 120 7.5 Luther ja juutalaislähetys 1228. jeesus rakentaa 126 8.1 Perustuksen laskeminen 126 8.2 Rakentaminen 127 8.3 Telineitä ja välineitä 128 8.4 Rapatessa roiskuu 131 8.5 Lopputarkastus 1359. jeesus kanssamme 136 9.1 Kokonaisvaltaisuus 136 9.2 Pyhä Henki ja uskonnot 144 9.3 Kontekstuaalisuus 157 9.4 Etiikan kysymyksiä 16910. jeesuksessa olemme 188 10.1 Kokonaisvaltaisesti 188 10.2 Rukouksen merkitys lähetystyössä 195liitteet 198 Kylväjän oppiperusta 198 Toiminnan suunta 2016-2020 199OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 5

1 Jyviä vai akanoita? Jyviä vai akanoita - lukija voi itse päättää. Tämän oppaan tekstit ovat synty- neet useamman vuoden aikana Kylväjän lähetysteologisessa työryhmässä, johon on kuulunut entisiä ja nykyisiä työntekijöitä sekä hallituksen jäseniä. Tavoitteena on ollut pitää vireillä lähetysteologista pohdintaa ajankohtaisista kysymyksistä. Pohjatekstien kirjoittajat ovat laatineet artikkelinsa itsenäisesti, ja teologinen työ- ryhmä on tehnyt muutosehdotuksia. Joitakin kirjoituksia on käsitelty useammin kuin toisia. Asiakirjamme on enemmän prosessi kuin yhtenäinen hengentuote. Olemme halunneet sanoittaa Lähetysyhdistys Kylväjän kutsumuksen ja työm- me perustan. Erilaiset todellisuuskäsitykset ja uskontojen ja kulttuurien kirjo työalueilla sekä teologinen sekavuus kirkkomme piirissä kutsuvat meitä iden- titeettimme määrittelyyn. Toivomme, että opas auttaisi lähetyskutsumustaan kyseleviä selvittämään, voisiko Kylväjä olla heidän palvelupaikkansa. Toivottavas- ti sen linjaukset auttavat työtovereitamme kotimaassa ja maailmalla navigoimaan uskontojen, ideologioiden sekä kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen keskellä. Olemme ottaneet tehtäväksemme rakentaa trinitaarista lähetysteologiaa, jonka keskuksessa ja kärkenä on Jeesus Kristus. Pyrkimys on kuvata lähetysjärjestön ja sen työssä mukana olevien paikkaa Jumalan kansalle uskotussa tehtävässä ja niitä uskon sydämenlyöntejä, jotka motivoivat meitä osallistumaan intorealisti- sesti yksilöinä ja yhteisöinä hänen missioonsa. Intorealisteina lähdemme siitä, että tärkeintä ei ole tietää, miltä maailma näyttää muutaman vuoden kuluttua, vaan minne haluaa mennä ja kenen kanssa.6 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Emme kirjoita uutta oppiperustaa, dogmatiikkaa tai missiologian kokonai-sesitystä. Kylväjän oppiperusta on liitteissä. Tässä oppaassa tarkoituksenammeon kuvata, miten Jeesus maailmalle -tunnuslauseemme rakentuu kolmiyhteisenJumalan lähetyksen perustalle. Lähetystehtävämme alkaa ja päättyy Pojan kanssaja Poikaan. Isän uutta luova ja Hengen seurakuntaa rakentava työ liittyvät tähänyhteen ja samaan missioon. Jumalan kansa osallistuu Jumalan kutsusta ja käskystäyksilöinä ja yhdessä hänen omaan lähetykseensä maailmanhistoriassa luomakun-nan lunastamiseksi. Opas lähetyselämään jäsentyy siten, että ensin kartoitamme Kylväjän paikkaalähetysteologisessa ajankohtaisessa keskustelussa. Sen jälkeen kuvaamme Kylvä-jän uskonnäkemyksen ydinkohtia kymmenellä teesillä. Ne kiteyttävät järjestönperustajasukupolven uskonperintöä, jonka toivomme välittyvän uusille lähetti-ja lähettäjäsukupolville. Lähetyselämän ylläpitämistä käsittelee seuraava pääluku,jonka sisältönä ovat uskontunnustus, armonvälineet, Hengen hedelmä ja armo-lahjat. Uskomme juutalaisten juurien ja juutalaislähetyksen kysymysten kauttatullaan siihen, miten Jeesus rakentaa seurakuntaansa maan päällä. Oppaan loppuosassa selvitetään joitain aikamme erityiskysymyksiä kutenkokonaisvaltaisuutta, Pyhän Hengen työtä uskontojen ja kulttuurien keskellä jakontekstuaalisuutta. Tässä luvussa myös linjaamme eettis-teologiset ja yksin taikaksin elämisen periaatteemme. Viimeinen luku kuvaa keskeisintä eli lepoa, työtäja rukousta Kristuksessa olemisen kokonaisvaltaisella perustalla. Muitakin tärkeitä teemoja olisi kokonaisuuteen pitänyt sisällyttää. Jotkut asiattulevat käsitellyksi valitettavan yleisluontoisesti. Lähetystyössä tulee jatkuvastiesiin uskontoihin, kulttuureihin ja kristillisen uskon ilmenemiseen liittyviä ky-symyksiä, joihin ei ole valmista, tyhjentävää vastausta. Sellaista on lähetyselämä.Vantaan Tikkurilassa 15.1.2016 Pekka MäkipääOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 7

2 Jeesus lähetysteologian keskiöön Tässä luvussa paikannan Kylväjää neljän lähetysteologisen kartan avulla. Ensin sijoitan lähetysjärjestömme Jumalan lähetykseen, sitten osaksi Jumalan kansan lähetystehtävää, kolmanneksi määritän Raamatun paikkaa lähetysajattelussamme. Lopuksi sijoitan kutsumuksemme maailmankartalle. 2.1 Jumalan lähetys Lähetystehtävää kuvataan kirkkomme lähetysstrategian teologisessa perustassa (2010) näin: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko osallistuu Kristuksen kir- kolleen antaman lähetystehtävän toteuttamiseen. Siihen sisältyy evankeliumin julistaminen ja diakonia, lähimmäisenrakkauden osoittaminen kaikille. Evanke- liumin julistaminen koko ihmiskunnalle on kristittyjen yhteinen haaste. Lähe- tystyön luonteeseen kuuluu meneminen sinne, missä Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta.” Osallistuu-sana viittaa Jumalan lähetykseen. Jumalalla on kaikkeen olevaan ehdoton tekijänoikeus. Hän tuli pelastamaan ja lunastamaan omaansa, siksi vain hänellä on omistajuus lähetykseen. Luominen ja lunastus kuuluvat yhteen ja edellyttävät toisiaan. Yksin Jumalan on valta luoda tyhjästä ja valta saattaa syntiin langennut luomakunta luomisen sisältämän tarkoituksen täyttymiseen eli pelastukseen. Hän kutsuu luomaansa ja lunastamaansa ihmistä, kansansa jäsentä,8 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

osallistumaan tehtävän toteuttamiseen. Jumalan lähetykseen osallistuminen onolemassaolomme syy, tarkoitus ja kutsumus. Tässä lähetysasiakirjassa Jumalan lähetys on Jumalan kansan osallistumistaJumalan kutsusta ja käskystä yksilöinä ja yhdessä hänen omaan lähetykseensämaailmanhistoriassa luomakunnan lunastamiseksi. Luomakunnan lunastamisen jaennalleen asettamisen keskuksessa on Kristuksen risti ja ylösnousemus. Ilmanniitä ei Jumalan lähetystä ole olemassa (1. Kor. 15). Kolmiyhteisen Jumalanlähetyksen kärkenä ja keskipisteenä on Jeesus Kristus ja päämääränä Jumalan val-takunnan eskatologinen, lopullinen tuleminen. Viime vuosikymmeninä lähetysteologiassa on vaikuttanut kolme toisistaa jos-sain määrin poikkeavaa suuntausta, joiden kaikkien mukaan lähetys perustuuviime kädessä Jumalan omaan olemukseen, rakkauteen, joka suuntautuu maail-maan. Niiden mukaan lähetys on 1. osallistumista kolmiyhteisen Jumalan missioon 2. Jumalan valtakunnan voimaannuttavaa palvelua 3. julistusta Jeesuksesta maailman Vapahtajana2.1.1 Kolmiyhteisen Jumalan missioTrinitaarisen suuntauksen tausta on Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen(muun muassa Ad Gentes – asiakirja) jälkeisessä katolisessa lähetysteologiassa.Konsiili edellytti, että kirkon oppi kolminaisuudesta näkyy myös sen lähetys-ajattelussa. Sitä voi myös pitää kritiikkinä protestanttisen lähetystyön kristo-monismia, toisen uskonkohdan yksipuolista korostamista, vastaan. Trinitaari-nen, ekklesiologisesti painottunut missiologia korostaa Jumalaa kommuuniona:Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jatkuvassa, rakastavassa yhteydessä toisiinsaja maailmaan. Kolmiyhteisen Jumalan sisäinen elämä ja ulospäin suuntautuvatoiminta kutsuvat ihmiskuntaa yhteisöksi, kansaksi, joka on Kolminaisuudenkuva eli ikoni. Ortodoksinen kirkkokin on viime vuosikymmeninä lähetysteolo-giassaan asettanut triniteettiopin ja kommuunion lähetysteologiansa keskukseenOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 9

korostaen erityisesti ehtoollisliturgian eläväksi tekevää yhteyttä ja siinä tapahtuvaa seurakunnan maailmaan lähettämistä. Kiinnostus triniteettioppiin on 1980- luvulta lähtien läpäissyt myös protestanttiset tunnustus- ja koulukunnat vaikuttaen laajasti lähetysteologiaan, mikä näkyy myös kirkkomme muotoiluissa missiostaan. Kylväjäkin jäljittää mission Kolmiykseyteen, jonka persoonat eivät toimi toisiaan vastaan, vaan tekevät työtä yhdessä. Trinitaarisen missiologian vääristy- mänä ajassamme pidämme sitä, että kaikkea Jumalan maailmaan kohdistuvaa toimintaa nimitetään lähetykseksi. Toinen vääristymä on kiinnostus Henkeen ohi Kristuksen. Kolmas on ajatus siitä, että Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen tulee olla tasapainoisesti, yhtä paljon esillä julistuksessamme. Jumalan kaiken työn ymmärtämisen ja pelastuksen avain on Kristus, ei Luoja itse eikä Pyhä Henki. Kun Pojan loppuunsaatettu työ puolestamme kirkastuu, kirkastuvat myös Isä ja Henki. Isän luomistyö ja Pyhän Hengen rakennustyö maailmassa jatkuvat. Pyhän Hengen tehtävä on Pojan sovitustyön perusteella palauttaa se, mitä Isä loi. Luomisoppia ja ekklesiologiaa emme voi määritellä kattavasti niihin liittyvän keskeneräisyyden vuoksi. Tietynlainen arvoituksellisuus liittyy myös Hengen toiminnassa erityisesti siihen, millä tavalla Kolmiykseys vaikuttaa luomisen perus- teella kulttuureissa ja ihmisen uskonnollisuuden ilmenemisessä. Korostamme, että lähetysteologiamme on yhtä aikaa trinitaarista sekä pelastus- ja Jeesus-keskeistä. Jumala lähetti Poikansa, joka puolestaan lähettää seuraajansa. Poika ei ole irrottanut ohjaustaan ja valvontaansa lähetyksestä. Sitä varten lähetettiin Pyhä Henki. Jeesus Kristus on varsinainen lähetystyöntekijä. Kristitty- jen tehtävä on samastua yksilöinä ja yhteisönä Jeesuksen missioon. 2.1.2 Jumalan valtakunta Toinen lähetysteologian suuntaus korostaa Jumalan valtakuntaa (reign), joka on Jeesuksen julistuksen keskuksessa (Matt. 6:33). Jumalan valtakunnan esiin murtautumiseen liitetään sanoma vapautuksesta ja pelastuksesta, joka ymmärre- tään laajasti ja kokonaisvaltaisesti ihmistä koskettavana. Erityisesti Kirkkojen maailmanneuvoston asiakirjoissa Jumalan valtakun- ta on avainkäsite. Se liitetään rauhan, oikeudenmukaisuuden ja luomakunnan eheytymisen teemoihin. Canberran yleiskokouksen (Tule, Pyhä Henki, 1991) jälkeen painopiste on siirtynyt kohti pneumatologiaa. KMN:n viimeisin lähetys-10 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

asiakirja Yhdessä kohti elämää: Lähetys ja evankelioiminen muuttuvassamaailmassa, (2013) hakee Pyhään Henkeen liittyvästä missiologiasta yhdistäväätekijää idän ja lännen kirkkojen välille. Käytännössä tämä merkitsee Kristuksenristin sovitustyön jäämistä Hengen toiminnan varjoon. Myös Kylväjän toiminnan tarkoitukseksi on määritelty Jumalan valtakunnanetenemisen edistäminen. Lähetyksen päämääränä pidämme Jumalan valtakunnanlopullista tulemista. Lähetystehtävän kokonaisvaltaisuudella on ajattelussammeliittymäkohtansa juuri Jumalan valtakunnan etenemiseen. Pidämme tärkeänä, että Jumalan valtakunnan toteutuminen nähdäänpelastushistoriallisessa ja eskatologisessa kehyksessään. Lähetyksen tehtävä onmuistuttaa ihmisen ikuisesta hädästä ja evankeliumin vastauksesta hänen hätään-sä. Tehtävämme on valtakunnan etenemisen edistämisessä säilyttää intorealistinenjännite: Kristuksessa olemme jo nyt pelastettuja, mutta emme vielä perillä. Pidämme ongelmallisena, että sorrettujen vapauttamista ja humanisaatiotakorostava Jumalan valtakunta ajattelu tekee valtakunnan esiin murtautumises-ta usein poliittisen ohjelman sekä sekoittaa lain ja evankeliumin. Tarpeetontahämmennystä aiheuttaa myös voimaannuttaminen-käsitteen käyttö. Termi onyleisesti käytössä itämaisten uskontojen parissa ja tuo ei-kristillisen sisällönJumalan valtakuntaa koskevaan lähetysteologiaan. Laki perustuu syvimmältään Jumalan luomistyöhön. Sen piiriin kuuluvil-le asioille on lähetystyössä osoitettava niitä koskeva paikka. Muista luoduistapoiketen ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ja hänelle annettiin erityinentehtävävarjellamuutaluomakuntaa.Tästävastuustarakentuuesimerkiksiympäristö-ajattelumme perusta.2.1.3 Jeesus Kristus, universaali PelastajaKolmas suuntaus pitää uskoa Jeesukseen Kristukseen ainoana pelastajana kes-keisimpänä lähetystyössä. Erityisesti Lausanne-liike ja Maailman evankelinenallianssi (WEA) ovat korostaneet Kristuksen persoonan ja työn ainutlaatuisuut-ta ja keskeisyyttä lähetystyön perustana. Reaktiona kasvavaan pluralismiin myöspaavi Johannes Paavali II:n opetuskirje Redemptoris Missio (1991) samoin kuinuskonopin kongregaation Dominus Iesus (2000) siirsivät huomiota triniteetistä jaJumalan valtakunnasta totuuteen Kristuksessa. Katolisen ja evankelisen kristologianpainotusero näkyy katolisilla vahvempana kosmisen Kristuksen ja hänenOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 11

kirkkoonsa kuulumisen korostuksena, kun taas evankelisille pelastus on henkilö- kohtaista Kristuksen tuntemista. Jälkimmäinen on myös Kylväjän korostus. Viime vuosikymmeninä evankelisessa keskustelussa on pyritty selkiyttä- mään Kristus-keskeisyyden ja trinitaarisen lähetysajattelun yhtymäkohtia. Esimerkiksi Iguassussa, Brasiliassa, 1999 kokoontunut WEAn (tuolloin WEF) lähe- tyskomissio kutsui julkilausumassaan sitoutumaan lähetyksen trinitaariseen perus- taan, joka on perustettava Jeesuksen Kristuksen keskeisyyteen ja ainutlaatuisuuteen. Kapkaupungin sitoumus (2010) jatkaa samalla linjalla vahvistaen ”sitoutumisen Jumalaan ja hänen pelastustyöhönsä Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta”. Evankelisessa ja helluntailaisessa missiologiassa on viime vuosina nähty Kristus-keskeisyyden ohella vahvoja kolminaisuusopin ja Jumalan valtakun- ta -korostuksen piirteitä. Sen sijaan Kolminaisuutta tai Jumalan valtakuntaa missiologiansa keskuksessa pitävien painotuksista Kristus-keskeisyys yleensä puuttuu. Ne keskittyvät luomiseen ja asettavat luomistyön uudistamisen ja kukoistukseen saattamisen keskukseen. Sovituksen ja lunastuksen ohittaminen merkitsee samalla syntiinlankeemuksen ja syntiturmeluksen ohittamista ihmisyk- silön syvimpänä katastrofina. Seurauksena on, että lähetysajattelussa ei tunnisteta demonisuuden ja persoonallisen pahan ongelmaa eikä kyetä vastaamaan siihen. Kylväjän lähetysteologiassa trinitaarisuus ja Jumalan valtakunta saavat keskeisen osan, mutta niitä lähestytään uskomme kristologisesta perustasta käsin. Jumalan kansan lähetystehtävä alkaa ja päättyy Pojan kanssa ja Poikaan. Sen täyttymys ovat Pojan paluu kunniassa ja viimeinen tuomio, joka piirtää horisontin kaikelle, mitä ihmiset ovat ja tekevät maailmassa. Siksi kaikille kansoille, Jerusalemis- ta alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista (Luuk. 24:47). Kristillinen teologia syntyi lähetyksestä, eikä teologialla ei ole muuta syytä olemassaoloon kuin lähetys. Sen tehtävä on kriittisesti kulkea mukana Juma- lan lähetyksessä. Siksi Jeesuksen persoonan ympärille on mahdollista, oikein ja kristillistä jäsentää käsitys Jumalasta. Näin Uusi testamentti tekeekin. Ensimmäis- ten kristittyjen – juutalaisten sekä pakanoiden – Jumala on ”Jeesuksen Kristuksen Isä”. Oppi Jeesuksesta luo pohjan kaikelle kristilliselle teologialle. 2.1.4 Strateginen oleminen Kristuksessa ja intorealismi Lähetysteologiamme maastouttamisessa olemme ottaneet käyttöön käsitteet strateginen oleminen Kristuksessa ja intorealismi.12 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Strateginen oleminen KristuksessaStrateginen oleminen Kristuksessa kuvaa paikkaamme Jumalan lähetyksessä,jossa Isä antaa Pojalle tehtävän sovittaa maailman synnin ja ”uuden käskyn”,johon Poika vastaa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Henki tekee rakastaen mahdol-liseksi lähettämisen ja Pojan kuuliaisuuden kärsimyksessä.Tämä toisensa läpäisevä,perikoreettinen suhde, jossa persoonat ovat ja vaikuttavat toinen toisissaan sulau-tumatta toisiinsa, on luonteeltaan vanhurskautta. Poika lähti maailmaan etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut(Luuk. 19:10). Isä antoi hänen kuolla meidän rikkomustemme tähden jaherätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:26).Vanhurskauttaessaan ihmisen uskon kautta Jeesukseen kolmiyhteinen Jumalatekee tilaa itsessään ja ottaa meidät mukaan lähetyselämäänsä. Jumalan oleminen, puhuminen ja tekeminen ovat sillä tavalla strategista, ettähän haluaa liittää jokaisen ihmisen lähetyselämäänsä Jeesuksessa Kristuksessa.Samoin kuin Poika on itsessään Isälle kelvollinen, jokainen ihminen on uskos-sa Poikaan Isälle kelvollinen ja Isän rakkauden ja armahduksen kohteena. Tätähyvää uutista kutsumme evankeliumiksi. Siihen uskomaan, sitä välittämään jalähetyselämää hengittämään Pyhä Henki kutsuu Kristus-todistuksen välityksellä.IntorealismiKristus-todistuksessa Pyhä Henki hengittää ihmiselle uskoa ja luottamustasiihen, että Pojan työ syntien sovittajana ja esikuvana on täydellinen ja loppuunsaatettu. Tätä tosiasiaa kuvaavat Jeesus maailmalle tunnuslauseemme ja termi into-realismi. Ne sisältävät viittauksen sijaissovitukseen ja esimerkkiin – meidän puoles-tamme ja meidän kanssamme, meissä. Esikuvana Jeesus on ihmisille luonnostaanymmärrettävä, sijaisena hän on vieras ja käsittämätön, luonnollisen uskonnonvastakohta. Onkin huomionarvoista, että sekä ekumeenisen liikkeen että evankeli-sen herätyskristillisyyden kokonaisvaltaisen lähetystyön kuvauksissa (Yhdessäkohti elämää, KMN 2013, Integral Mission, Micah -Network verkosto jne.)Jeesuksen esimerkin velvoittavuus ja se, mitä me teemme tai mitä Jumala tekeemeidän kauttamme, jättää usein varjoonsa sen, mitä Jumala itse on tehnyt ja tekeepuolestamme lukiessaan Kristuksen ansion hyväksemme ja lahjoittaessaan lähetys-elämän. Jeesus maailmalle muistuttaa sekä pelastuksen objektiivisesta perustasta ettäsubjektiivisesta kutsusta osallistua Pelastajan missioon.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 13

Strateginen oleminen Kristuksessa on lähetyselämän perimmäinen sisältö. Meidän on oltava, jotta voimme puhua ja tehdä – toisin kuin Jumalan, jonka puhe on läsnäoloa ja tekeminen olemista. Jumalihmisen, Jeesuksen, maanpäällises- sä elämässä kokonaisvaltaisuus toteutui täydellisesti, hänen sanansa selittivät hänen tekojaan ja teot ilmensivät hänen sanojaan. Kylväjän intorealismi liittyy siihen, että meillä on yksilöinä ja yhteisönä paikka Jumalan lähetyselämässä, syntisinä ja samanaikaisesti vanhurskaina. Lähe- tysteologiamme on vajavaista ja keskeneräistä. Erityisesti opettelemme vertikaalisen ja horisontaalisen oikeaa suhdetta eli Jumalan ja ihmisen vastuun välistä suhdetta Jumalan lähetyksessä. Lähetys syntyy Jumalan sydämessä ja on siksi henkilökohtaista. Koska lähetys- teologiamme kärkenä on elävä, puhuva persoona, \"Minä olen\", eikä asia, oppi, ohjeistus tai maailmanselitys, tässä oppaassa lähetysteologiamme jäsentyy kutsus- ta ja siihen vastaamisesta käsin. Lähtökohtana on, että Jumalalla on maailmassa ruumis, joka on syntynyt neitsyt Mariasta ja kuolleista herättyään asettunut seura- kuntaan sekä kasteen ja ehtoollisen sakramentteihin. Kutsumme Kristus-ruumista Jumalan kansaksi, jonka Pyhä Henki kokoaa lähetystehtävää varten. 2.2 Jumalan kansan lähetystehtävä 2.2.1 Yhteinen todistus Kylväjän perustamisvuonna maailmanlähetyksen rintamat jakaantuivat näkyvällä tavalla. Ensimmäisessä Lausannen liikkeen maailmankongressissa (1974) laadittiin viisitoistakohtainen Lausannen julistus, joka pitää lähetyksen perustana Jumalan olemusta sekä Pojan ja Hengen lähettämistä maailmaan. Raamattuperusteluissa painotetaan Johanneksen evankeliumin lähetyskäskyä ”niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Lausannen liike syntyi vastapainona ekumeenisten kirkkoliittojen lähetysajat- telulle, joka varsinkin 1960-luvun puolivälin jälkeen suuntautui sosiaaliseettiseen maailmanparantamiseen ja muutti pelastuksen tarkoittamaan maaimansisäistä vapautusta. Ekumeeninen liike oli syntynyt lähetysliikkeestä, ja sen sydän oli maailmanlaajassa evankelioimisnäyssä. Se ei kuitenkaan kyennyt vastaamaan teologian liberalisoitumiseen.14 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Evankelis-luterilainen herätyskristillinen identiteetti on ohjannut Kylväjääetsiytymään Raamatun arvovaltaa, Kristuksen sijaissovitusta ja lähetystyöntärkeyttä korostaneiden Lausannen liikkeen ja Maailman evankelisen allians-sin yhteyksiin. Samanaikaisesti on pitäydytty luterilaiseen tunnustukseen jauskonvanhurskauden sanomaan ja pyritty opilliseen selkeyteen. Kylväjä on ainoa-na suomalaisista luterilaisista lähetysjärjestöistä ollut Maailman evankelisen allians-sin (WEA) liitännäisjäsen (Associate Member) vuodesta 1994 ja hyödyntänyt senverkostoja kansainväliseen lähetyskeskusteluun ja yhteistyöhön liittyvissäkysymyksissä. Alueilla, joilla Kylväjä toimii, on pääosin vähän tai ei lainkaan luterilaisia.Erityisen tärkeitä ovat Kylväjälle olleet yhteydet pohjoismaisiin herätysliike-taustaisiin lähetysjärjestöihin. Roseniolainen evankelinen pietismi on antanuthengellis-teologisen pohjan yhteistyölle Norjan luterilaisen lähetysliiton ja Tanskanluterilaisen lähetyksen kanssa. Viime vuosina nämä järjestöt ovat Kylväjän tavoinsuunnanneet työtä ja rukouksia lisääntyvästi tavoittamattomien tavoittamiseenja ovat Kylväjän tavoin WEAn liitännäisjäseniä. Osittain Lausannen liikkeen esittämän arvostelun johdosta KMN:n jaLuterilaisen maailmanliiton (LML) lähetysteologisia linjauksia on korjattu. LMLon toivottanut lähetysjärjestöjä tervetulleiksi vaikuttamaan kehitykseen myössisältä päin. Yhteisissä keskusteluissa järjestöt ovat ilmaisseet huolensa luterilaisenidentiteetin säilymisestä, suhteesta muihin uskontoihin ja palvelun eriytymisestäyhteisestä todistuksesta. Esillä on ollut myös kysymys siitä, missä määrin LMLsallii elintilaa niille kirkoille, järjestöille ja yksittäisille työntekijöille, jotkapitäytyvät perinteiseen virkakäsitykseen. Pelko relativismin lisääntymisestä ja opillisten asioiden jäämisestä taka-alalleovat vaikuttaneet LML:ssa korostukseen, jossa jumalanpalvelus (liturgia) ja eh-toollisessa syntyvä ykseys nähdään toiminnan keskuksena. Järjestön nimi on vuo-desta 2002 ollut Luterilainen maailmanliitto – kirkkojen kommuunio. Nimenmuu-tosta perusteltiin sillä, että liitto viittaa maalliseen keskustelufoorumiin, kun taaskommuunio ilmaisee jäsenkirkkojen hengellisen ykseyden, joka näkyy yhteisessäjumalanpalveluselämässä. Ekumeenisen liikkeen tavoitteena on pidetty kristittyjen näkyvää ykseyttä, jokailmenee jumalanpalveluksessa ja yhteisessä ehtoollisessa. Orgaanisen ykseydensijasta on kirkkomme ekumeenisissa yhteyksissä viime vuosina korostetturealistisempaa mallia, konsiliaarista ykseyttä ja sovitettua erilaisuutta. Vuonna 1996luterilaisten ja anglikaanisten kirkkojen välillä allekirjoitettu Porvoon julistusOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 15

edustaa tätä mallia, jossa tunnustetaan yhteistä apostolista uskoa, mutta myös kontekstuaaliset erot kirkkojen välillä. Kylväjässä pitäydymme siihen, että Kristuksen kirkon ykseys ei perustu kirkkoliittoihin tai rakenteisiin vaan yhteisiin uskontunnustuksiin. Ekklesian ykseys ei synny ekumeenisin toimenpitein, vaan se on olemassa kaikista näistä riippumat- ta ja jo ennen näitä kaikkia Nikean uskontunnustuksen mukaisesti yhteisen uskon perusteella. Uskontunnustus nimittää kristillistä seurakuntaa communio sanctorumik- si, pyhien yhteisöksi. Luterilaisen tunnustuksemme mukaan kirkossa on sekä todellisia että näennäisiä jäseniä eikä siis vain pyhiä. Tunnustuksemme käyttää tässä yhteydessä käsitteitä seurakunta varsinaisessa mielessä ja laajassa mielessä (CA VIII). Eron pyhien ja epäpyhien eli kirkon todellisten ja väärien jäsenten välillä voi tehdä vain Jumala, mikä tapahtuukin viimeisellä tuomiolla (Matt. 13:24–30). Valitettavasti kirkko-sanaa käytetään usein epätäsmällisesti siten, että sumentuu kirkon corpus permixtum -luonne. Pidämme tärkeänä, että kirkot eivät etsi näkyvää yhteyttä lopullisena päämää- ränä, vaan keinona yhteisen todistuksen antamiseen. Kirkot eivät ole itsessään päämäärä, vaan väline ja merkki, jonka Jumala on synnyttänyt lähetystään var- ten. Kristus-ruumiin ykseyden päämäärä on Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen. Ekumeenisen liikkeen ja evankelisen liikkeen agendat ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan. Evankelisen allianssin agendalla on enenevästi ollut esillä yhteiskunnallinen vaikuttaminen, köyhyyden poistaminen, ilmastomuu- tos ja aids – asioita, jotka perinteisesti on nähty ekumeenisen liikkeen asialistalla. Kirkkojen maailmanneuvosto, Maailman evankelinen allianssi ja Vatikaanin julkaisivat yhdessä asiakirjan Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa vuonna (2011). Yhteyden etsimisestä huolimatta liikkeet ovat sisäisesti entistä hajanaisempia ja haavoittuvaisempia. Viimeisin ekumeeninen, tunnustuskuntia laajasti kokoamaan pyrkivä verkosto on Global Christian Forum, jonka ensim- mäisen kokous pidettiin Nairobissa vuonna 2007. Kirkkojen maailmanneuvos- ton Busanin 2013 yleiskokouksen ykseyslausuman muotoiluissa näkyvät viime vuosien ekumenian ja lähetysajattelun painotukset. Opista (ortodoksia) on edetty käytäntöön (ortopraksia) ja sitten kokemukseen (ortopathia).16 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

2.2.2 Kirkkomme lähetystehtäväKylväjä solmi vuonna 2013 perussopimuksen lähetystyön järjestämisestä Suo-men ev.-lut. kirkon ja Kylväjän välillä. Sopimuksessa määritellään periaatteet,joita kirkon lähetysjärjestö noudattaa lähetystehtävän toteuttamisessa. Sopimuk-sella ei puututa sopijajärjestön yksityisoikeudelliseen asemaan. Kirkko sitoutuukohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjään yhdenvertaisin perustein, ja Kylväjä si-toutuu noudattamaan toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkontun-nustusta ja päätöksiä sekä toteuttamaan kirkon hyväksymää lähetysstrategiaa jasen toimintaperiaatteita. Perussopimuksen solmimista edelsi teologinen työskentely, jossa lähetys-järjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun työ koottiin käsitteeseen lähetystehtäväntoteuttaminen (Kirkkomme lähetystehtävä -mietintö, 2004). Täten ”Suomenev.-lut. kirkon lähetystehtävä on osallistumista kolmiyhteisen Jumalan jatkuvaanpelastavaan ja ylläpitävään työhön maailmassa”. Lähetystehtävä-käsitteellä myöskansainvälinen diakonia liitettiin kirkon missioon. Lähetystehtävä kuuluu viime kädessä jokaiselle kastetulle, ja sitä toteuttavatuskovat yksilöt. Toisaalta kirkko toteuttaa lähetystehtäväänsä aina yhteisönä.Kirkkomme lähetystyön ja kansainvälisen diakonian peruslinja vuoteen 2015-asiakirjassa (2010) kirkko tunnustaa järjestömallin ja pitää järjestöjen toistenkirkkojen kanssa solmimia sopimuksia osana kirkon ulkosuhteiden hoitoa. Peruslinjan myötä kirkkomme on valinnut lähetystyönsä järjestämiseenusean toimijan mallin. Näin tunnustetaan luterilaisten kirkkojen lähetysrakenteidenmoninaisuus ja lähetysjärjestömallin hyöty kirkollemme. Mallien moninai-suudesta kertoo, että esimerkiksi Saksan luterilaisissa maakirkoissa on ainakinkolmenlaisia lähetysorganisaatioita: tunnustustenvälisiä lähetysjärjestöjä, kirkkoonerilaisilla hallinnollisilla järjestelyillä liitettyjä järjestöjä sekä kokonaan itsenäisiälähetysjärjestöjä. Kirkkomme uusin lähetysstrateginen linjaus Yhteinen todistus (2016) jatkaanimensä mukaisesti seurakuntien ja järjestöjen lähetysyhteistyön kehittämi-sen pohjalta. Asiakirja määrittää lähetyksen kaikkien kirkkojen ja jokaisenseurakunnan perustehtäväksi sekä korostaa lähetyksen kokonaisvaltaisuutta, jossalähetyskutsun toteuttaminen koskee sekä kotimaata että ulkomaita. Yhteisentodistuksen päämääränä on evankeliumin viestiminen erityisesti siellä, missäKristusta ei vielä tunneta.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 17

Kylväjä on lähetysjärjestö eikä seurakunta tai herätysliike.Kirkollise- na, tunnustuksellisena, karismaattisena ja herätyskristillisenä Kylväjä joutuu alati arvioimaan identiteettiään ja toimintatapojaan liberaalin kirkollisuuden, tunnustuksettoman karismaattisuuden, sakramentteja ja virkaa korostavan uusortodoksisen luterilaisuuden sekä lainomaisen herätyskristillisyyden puristuk- sessa. Seurakuntayhteyksien ja yhteistyön ohella vaalimme yhteistyötä muiden lähetysjärjestöjen ja erityisesti saman hengellisen perinnön jakavien viidennen herätysliikkeen järjestöjen kanssa. Toimimme Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta yhteistyöhakuisesti oman autonomiamme säilyttäen. 2. 3 Raamattu lähetyksessä Raamattu on kuvaus Jumalan lähetyksestä ja sen tuote. Jumalan lähetys on syy Raamatun olemassaololle. Voisimme puhua lähetyksen raamatullisten perustei- den sijasta Raamatun lähetyksellisistä perusteista. Jumala on kertomuksen alku- perä, sen kertoja, sen pääesittäjä, suunnittelija ja juonen kuljettaja, kertomuksen tarkoitus ja lopullinen täyttymys. Hän on sen alku, loppu ja keskus. Raamattu kuvaa Jumalan kansan lähetystehtävää ja on sen työväline. Apostolien toimintatapa oli koota yhteisöjä kirjoitusten avulla ja varustaa näin seurakunnat todistamaan Kristuksesta. Raamattu on kirjallinen todistus, jota Jumalan Pyhä Henki käyttää varustaakseen kansansa uskolliseen todistukseen ja palveluun. Raamatun lukeminen, tulkitseminen ja levittäminen ovat lähetysteh- tävän ytimessä. Raamatun sana ei ainoastaan kuvaile tiettyä todellisuutta, vaan avaa kuvatun asian sisällön, olemuksen ja merkityksen uskossa vastaanotettavaksi ja elettäväksi. Raamatun lukemisen ja tuntemisen välityksellä silmämme ja korvamme voivat avautua perimmäiselle todellisuudelle. Se johtuu siitä, että Jumalan persoona ja luonne ovat vääristymätön todellisuus, maailma on tulkittua todel- lisuutta. Raamattu on Jumalan ovi, joka aukenee siihen, mikä on oikeasti totta. Pääsy Jumalan lähetykseen ja lähetyselämään annetaan meille ainoastaan Jumalan Sanan välityksellä. Raamattua voi pitää pitkänä vastauksena kysymykseen, mitä Jumala voi tehdä syntiselle ja kapinoivalle maailmalle. Jumalan ilmoitus jakautuu kahteen osaan:18 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Ensimmäinen osa, 1. Moos. 1–11, kuvaa faktat ja asettaa eteemme ongelmansyvenevästä turmeluksesta. Loppuosa, 1. Moos. 12–Ilm. 22, kuvaa ongelman rat-kaisun, Jumalan lähetyksen. Abrahamin saama lupaus ja siunaus ovat Lutherin mukaan uskonvanhurskau-den ja sen julistamisen lähtökohta. Uudessa testamentissa erityisesti Roomalais-kirje sisältää suppeasti muotoillun, mutta kattavan kokonaiskuvan lähetyksenperusteista. Siinä Paavali jo alkuluvussa yhdistää toisiinsa evankeliumin ja lähetyk-sen, vanhurskauttamisen ja lähetyksen sekä juutalaiset ja pakanakansat. Jumala ei käske ihmistä ilmoittamatta hänelle asioiden tilaa. Kehottaessaanisraelilaisia kuuliaisuuteen ja käskyjen noudattamiseen Jumala kuvaa, kukahän on ja mitä hän on tehnyt heille vapauttaessaan heidät Egyptin orjuudesta(2.  Moos. 20:1–2; 5.  Moos. 6:20–25). Todellisuuden kuvaus ja siitä tehtävätjohtopäätökset kuuluvat yhteen. Vastaava rakenne on lähetyskäskyssä:”Minulle on annettu kaikki valta, menkää siis ja tehkää…” Persoonallisen Jumalan olemassaoloon ja hänen ilmoitukseensa perusta-vat kirjauskonnot, juutalaisuus, kristinusko ja islam, eroavat olennaisesti siinä,mitä ne ymmärtävät Kaikkivaltiaan Luojan kirjoitusten mukaan ilmoittaneen.Juutalainen toora kertoo, mitä hän käskee (248 käskyä), kieltää (365 kieltoa) jalupaa (Messias). Näiden merkkinä synagogassa on aidattu koroke, jolla onlukupulpetti ja kirjakäärö. Kristitylle pyhät kirjoitukset lupaavat ja antavat(evankeliumi) sekä käskevät ja kieltävät (käskyt). Näiden merkkinä kirkossa onsaarnatuoli ja alttari muistuttamassa toteutuneista lupauksista. Muslimille pyhätkirjoitukset käskevät ja kieltävät, mutta eivät lupaa. Moskeijassa ei saarnatuolin(minbar) ohella ole muuta. Raamatun ilmoituksen tulkinta-avain on laki ja evankeliumi; se mitäJumala käskee ja edellyttää ihmiseltä ja se, mitä hän lupaa ja lahjoittaa Kristuk-sessa. Lailla ja evankeliumilla on samanaikaisesti toisaalta irrottamaton yhteys,toisaalta sekoittamaton ero. Kaksitahoisuus liittyy inhimillisen ja jumalallisenyhdistymisen salaisuuteen Jeesuksessa Kristuksessa, joka on Sana, yhtä aikaa tosiihminen ja tosi Jumala. Hänen nimessään tulee julistaa kaikille kansoilleparannusta ja syntien anteeksiantamista, lakia ja evankeliumia. Kristinusko ei kirjauskontona edellytä yhtä jumalallista, ilmoitettua kieltä,toisin kuin esimerkiksi islam tai hindulaisuus, joiden pyhiä tekstejä ei periaat-teessa voi kääntää vieraille kielille. Sanskriitti ja arabian kieli edustavat mono-kulttuureja, jotka tietoisesti tai tiedostamatta aliarvioivat muita kieliä puhuvia jaheidän kulttuuri-identiteettiään. Monen kansan kirjallinen kieli sai ensimmäisenelämän henkäyksensä kristinuskon intresseistä, usein protestanttisen lähetystyönOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 19

hedelmänä. Tämän perinteen mukaisesti toimimme kansojen kielen ja kulttuu- rin säilyttämisen puolesta. Siellä, missä on vähän kristittyjä ja kirkkoja, pyrimme omalta osaltamme myötävaikuttamaan siihen, että ihmiset voivat lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta omalla äidinkielellään. 2.3.1 Luterilainen raamattuteologia on lähetysteologiaa Lutherin lähetysajattelu nousi hänen raamattunäkemyksestään: sana johtaa tuntemaan Kristuksen, joka puolestaan hänen työnsä hedelmän, vanhurskautta- misen. Tämä tapahtuu viimeistä aikaa elävän seurakunnan keskellä. Kristuksesta todistaminen johtaa aina myös ristiin ja kärsimykseen ja saa aikaan vastustusta. Lutherin ajattelu on vahvasti missionaarista, vaikka lähetys sanana ei kuulunut hänen terminologiaansa eikä hän kehottanut lähettämään ja tukemaan lähetys- saarnaajia ei-kristillisiin maihin. Uskonpuhdistuksen huomion kohde oli uskon ja kirkon uudistuminen Jumalan Sanan pohjalta, ei suuntautuminen kirkon ulkopuolelle, Lutherin löytämä evankeliumin vapauttava sanoma kuitenkin mahdollisti uuden ajan protestanttisen lähetystyön. Sitä on verrattu kiven heittä- miseen veteen: aallot leviäisivät yhä kauemmas ja kauemmas. Lutherin Jumala-keskeisen ja eskatologisen lähetysajattelun avainsana on Jumalan valtakunta. Isä meidän rukousta selittäessään Luther kirjoittaa valta- kunnasta: ”Mitä sitten tarkoittaa Jumalan valtakunta? Se tarkoittaa juuri sitä, mistä kuulimme edellä, kun puhuimme uskosta. Jumala on lähettänyt maailmaan Poikansa, Jeesuksen meidän Herramme, lunastamaan meidät vapaiksi Perkeleen vallasta ja liittämään meidät yhteyteensä sekä hallitsemaan meitä vanhurskauden, elämän ja autuuden kuninkaana. – – Pyydämme tätä (tulkoon sinun valtakun- tasi) siinä tarkoituksessa, että me sen omaksemme saatuamme myös joka päivä siinä pysyisimme ja kasvaisimme ja että Jumalan valtakunta menestyisi ja saisi suosiota ja kannatusta myös muiden ihmisten keskuudessa. Näin se vastustamatto- masti etenisi kaikkialle maailmaan ja monet ihmiset pääsisivät Pyhän Hengen ve- täminä armon valtakuntaan ja osallisiksi lunastuksesta, niin että me kaikki yhdessä voisimme ikuisesti pysyä valtakunnassa, joka nyt on saanut alkunsa.” (Iso Katekis- mus, Toinen pyyntö.) Lutherille kolmiyhteinen Jumala on lähetyksen aikaansaaja ja hänen valtakun- tansa on sen lopullinen päämäärä ja täyttymys. Keskeistä ei ole, mitä ihmiset voivat tai mitä heidän pitäisi tehdä maailman pelastamiseksi, vaan se, mitä Jumala on jo tehnyt Kristuksessa. Kirkko luotiin verbum externum – ihmiskunnan ulkopuo-20 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

lelta tulleella Jumalan Sanalla. Jumalan Sana suorittaa mission ja värvää prosessiinihmisiä. Lutherin mukaan jokaisen kastetun velvollisuus on yhteisen pappeudenperusteella olla Kristuksen todistaja. Abraham ei matkalla Egyptissä voinut vaietaJumalan armosta. Myös Jaakob, Joosef, Daniel ja Joona sekä etiopialainen eunukkijulistivat Jumalan armoa. ”Jos olisin turkkilaisten keskellä, julistaisin majapaikkaniisännälle”, Luther esitti. Luterilainen lähetysteologia ja käytäntö eivät muodosta yhtä punaistalankaa. Kuluneet 500 vuotta sisältävät erilaisia näkemyksiä ja painotuksia riippuensiitä, hahmotellaanko sitä Lutherin, tunnustuskirjojen vai myöhempien aikojenluterilaisten mukaan. Kritiikkiä on kohdistettu muun muassa siihen, ettäsiitä puuttuu opin ja käytännön vastaavuus: hyvä teoria, huono käytäntö. Vastapietismin aika toi opin ja käytännön yhteen, ja lähetysaktiivisuus pääsi murtautu-maan luterilaisten keskuuteen. Lutherilta ei siis pidä etsiä neuvoa lähetysjärjestönperustamiseen.2.4 MaailmankartallaTänään maapallomme kaikki kuusi mannerta ovat yhtä aikaa lähetyksenkotimaa ja kohdealue. On kuitenkin huomattava, että voidaan edelleentäydellä syyllä puhua alueista, joissa Kristuksen nimeä ei tunneta. Ei siis ole kysevain uskon ja epäuskon rajoista tai ulko- ja sisälähetyksen rajan häviämisestä,kuten joskus naiivisti lähetystyön yhteyksissä kuulee esitettävän. Kieli, kulttuuri jauskontorajat ovat todellisia ja varsin usein myös maantieteellisiä, koskivatpa neyhtä kaupunginosaa tai kokonaista mannerta. Missiologiassa on otettu käyttöön kansanryhmä-käsite. Sillä tarkoitetaan laajin-ta ihmisryhmää, jonka keskuudessa evankeliumi voi levitä ja seurakuntia syntyäilman, että törmätään käsittämisen tai hyväksymisen muureihin. Tällaisia tavoit-tamattomia kansanryhmiä on kahdenlaisia: niitä, joissa evankeliumi ymmärre-tään, mutta ei haluta ottaa vastaan, ja niitä, joissa evankeliumia ei ymmärretä,eikä se siksi saa vastakaikua. Joissakin missiologisissa tutkimuksissa kansanryhmänsynonyyminä käytetään käsitettä etninen ryhmä. Kansanryhmiä arvioidaan olevanlaskutavasta ja -tahosta riippuen noin 12 000 (World Christian Database, GlobalResearch Information Center). Joshua Project saa luvuksi noin 16  000 laskemallakansanryhmiksi myös kaikki eteläisen Aasian kastit. Evankeliumista tietämättömiin (unreached) lasketaan kuuluvan noin 3200OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 21

kansanryhmää. Uutena käsitteenä on otettu käyttöön kansanryhmä, jonka keskuudessa ei ole lainkaan aloitettu lähetystyötä (unengaged unreached people group, UUPG). Tällaisia yli 100  000 ihmisen ryhmiä lasketaan maailmassa vuonna 2015 olevan noin 66. Yhä suurempi osa evankelioimattomista kansanryhmistä elää suurkaupungeis- sa. Maailman sosioekonomiset ja kulttuuriset rakenteet muuttuvat nopeasti. Yli puolet maapallon väestöstä asuu suurkaupungeissa. On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä niissä eläisi jo yli 60 prosenttia väestöstä. Evankeliumista tietämättä elävistä noin kahdesta miljardista ihmisestä 70 prosenttia ei osaa lukea. Jumalan Sanan välittäminen lukutaidottomille suullisina kertomuksina onkin oltava lähetyskoulutuksessa tärkeässä asemassa. Lähetystyön tavoitteena tulisi entistä selvemmin olla pysyvä läsnäolo tavoit- tamattomien keskuudessa. Kaikesta tiedonkulusta, satelliittitelevisiosta, inter- netistä ja muista medioista huolimatta evankeliumilla tavoittamattomien määrä maailmassa ei vähene. Tämän ihmisryhmän päivittäinen nettokasvu on yli 50 000 ihmistä. Pääsyynä on se, että he asuvat suurten uskontojen alueilla. Tehtävämme on evankeliumin kutsun ja lähetyselämän vieminen muslimien, hindujen, buddhalaisten ja animistien ulottuville. He elävät usein yhteiskunnissa ja yhteisöissä, joissa uskonto on elimellisesti osa kansanryhmän tai yhteisön identi- teettiä. Se on kuin veri kansakunnan ruumiissa, ja toisenlaisten solujen tuominen ruumiiseen aiheuttaa verenmyrkytyksen. Lähetystyön ydinkysymyksenä tulevai- suudessa on henkilökohtainen kanssakäyminen toisin uskovien kanssa. Elämme maailmassa, jossa keskimäärin vain yksi kymmenestä muslimista tuntee ketään kristittyä. Buddhalaisten ja hindulähimmäisten kohdalla luku on lähes yhtä pieni. Lähetystyön resursoinnissa vallitsee myös epäsuhta: kristillisen lähetystyön henkilöresursseista vain murto-osa, noin 2–3 prosenttia, ja lähetysvaroista noin 1–3 prosenttia kohdistuu työhön evankeliumin ulottumattomissa elävien keskuu- dessa. Kylväjässä suunnitellessamme uutta työtä siellä, missä on vähän kristitty- jä, pidämme erityisesti mielessä kolme kriteeriä: sulkeutuneisuus evankeliumille, väkiluku ja yhteys nykyiseen työhömme. Kylväjän toimintaa ohjaaviin arvoihin kuuluu, että pidämme evankeliu- mia kaikkien ihmisten oikeutena. Strateginen oleminen Kristuksessa tarkoittaa käytännössä rukouksen ja toiminnan suuntaamista sinne, missä on vähän kristit- tyjä ja kirkkoja. Strategiseen lähetyselämään kuuluvat eläminen siellä, missä häntä ei tunneta, ihmisten kielen ja kulttuurin oppiminen sekä viipyminen niin pitkään, että he ehtivät rakastaa tai vihata.22 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Rukousta ja resursseja pyrimme erityisesti suuntaamaan sinne, missäkristillisen kirkon ja sen jäsenten toimintavapautta on rajoitettu. Uskonnon-vapauden puolustaminen ja uskonsa tähden vainottujen auttaminen on keskeisin-tä ihmisoikeuksien puolustamista. Lähetystehtävän toteuttaminen edellyttää tällai-sessa ympäristössä monipuolista ja joustavaa lähetysrakennetta. ”Ajan tullen emmemuista vihollistemme puheita, vaan ystäviemme vaikenemisen” (Martin LutherKing), on hyvä muistisääntö vainotun seurakunnan jäsenten rinnalla kulkijoille. Apostoli Paavali piti kunnia-asianaan olla julistamatta evankeliumia niilläseuduilla, joilla Kristuksen nimi jo tunnetaan, jotta hän ei rakentaisi toisenlaskemalle perustukselle (Room. 15:19). Kunnia-asia tarkoitti pitäytymistä kutsu-muksessa ja tehtävässä, jonka oli saanut Herralta Jeesukselta. ”Lähetän sinut paka-noiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoonja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovatminuun.” (Ap. t. 26:18–19.) Tehtävämme lähetysjärjestönä on sama. Pyrimme työhön siellä, missä perus-tusta ei ole vielä laskettu. Emme yhdy siihen pelkistykseen, että tietyn maan omatihmiset tekevät lähetystyötä aina paremmin kuin ulkopuolelta tulevat, koskahe tuntevat maansa sisältä päin. Varsinkin suurten uskontojen alueilla ulkopuolel-la tulevilta on usein jopa paremmat mahdollisuudet kuin vähemmistönä elävilläpaikallisilla kristityillä maan valtaväestön kohtaamiseen ja työn aloittamiseen. Siellä, missä rakennamme toisten laskemalle perustalle, teemme yhteistyötäsyntyneen paikallisen seurakunnan ja kirkon ehdoilla. Tahdomme olla mieluinenja luotettava yhteistyökumppani. Tähtäämme paikallisen kumppanimme omanlähetystyön syntymiseen ja vahvistumiseen. Yhdessä uusille alueille ja uusienihmisryhmien keskuuteen siirtyminen on lopullinen tavoitteemme. Kylväjän tunnuslauseena on Jeesus maailmalle. Se sisältää viittauksen siihen, ettäulkomaalainen lähetystyöntekijä on jokaiselle kansalle ja kulttuurille elävä muis-tutus evankeliumin voimasta. Millään kansalla tai kirkolla ei voi olla kansallistaJeesusta. Hän ei suostu suojelupyhimykseksi, mutta hän on suostunut kaikkienihmisten Vapahtajaksi. Siksi kirkko tai järjestö ei voi ottaa omiin käsiinsä evan-keliumia tai lähetystyötä: Herra Jeesus kuuluu kaikille: Suomessakin tarvitsemmeulkomaalaisia lähetystyöntekijöitä keskuuteemme muistuttamaan, että evankeliu-mi ei ole tästä maailmasta. Uskossa Jeesukseen Kristukseen muukalaisuutemme muuttuu yhteiseksi jayhdistäväksi taivaan kansalaisuudeksi. Näin Kylväjäkin on löytänyt paikkansamaailmankartalla.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 23

3 Jeesus kutsuu, valtuuttaa ja lähettää 3.1 Perusta Lähetysjärjestömme tarkoituksena on ”edistää Jumalan valtakunnan leviämis- tä eri kansojen keskuudessa Jeesuksen lähetyskäskyn perusteella” (Yhdistyksen sään- nöt § 2). Kutsumuksemme ei kuitenkaan perustu ensisijaisesti käskyyn, vaan Häneen, joka kutsuu ja käskee. Matteuksen evankeliumin viimeisissä jakeis- sa, ennen kehotusta mennä kaikkeen maailmaan, Jeesus ilmoittaa: ”Minulle on annettu kaikki valta” (Matt. 28:16–18). Vastaavasti Vanhassa testamentissa, ennen Kymmenen käskyn antamista, Jumala ensin ilmoittaa: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi” (2. Moos. 20:2–3). Lähetystehtävän perusta on siinä, millainen Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Tästä tosiasiasta kehotetaan tekemään johtopäätökset ja saattamaan kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Yhtäältä lähetyksessä on kyse evankeliumista eli Juma- lan uhrautuvasta rakkaudesta luotujaan kohtaan ja toisaalta laista eli kehotuksesta osallistua synnin ja kuoleman turmeleman luomakunnan lunastamiseen Jumalan työtovereina. Jumalan iankaikkisuudessa laaditun lähetyssuunnitelman keskuksessa on hänen Poikansa, jonka välityksellä Jumala näki hyväksi tehdä sovinnon, ja vahvis- taa hänen ristinsä verellä rauhan kaiken kanssa, mikä on maan päällä ja taivaas- sa (Kol. 1:20; Room. 16:25–26; Ef. 1:4, 9–10). Lähetys on Jumalan pelastavaa24 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

työtä, jonka päätepiste on Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen. Ihmiskun-nan syntiinlankeemus, Pelastajan tarve sekä tuomion ja iankaikkisen kadotuksentodellisuus piirtävät horisontin, joka rajaa lähetystehtävän tähän aikaan. Paratiisis-sa ei ollut lähetystä, eikä sitä tarvita tulevassa maailmassa, vaikkakin sen tuloksetovat siellä nähtävissä. Raamattu on Jumalan lähetyksen aikaansaannos ja olemassa sitä varten. Sen sa-noman lukeminen ja tunteminen saattaa ihmisen tekemisiin Jumalan kanssa, jokailmoittaa, missä elämme, keitä olemme, mikä on pielessä ja miten asia ratkaistaan.Jumala on samalla kertaa ilmoittaja (Isä), ilmoituksen sisältö (Poika) ja sen vastaan-ottamisen mahdollistaja (Pyhä Henki). Lähetys on olemassa Jumalan suunnitelmissa ja hän toteuttaa sitä riippumattasiitä, osallistuuko paikallinen, yksittäinen seurakunta tai kirkko siihen. Lähetys siisviittaa ensisijaisesti Jumalan työhön. Seurakunnalleen Jumala on antanut lähetys-tehtävän. Liitymme apostoliseen perinteeseen, jossa lähetystehtävän toteuttami-nen ymmärretään osallistumiseksi Jumalan jatkuvaan pelastavaan ja ylläpitävääntoimintaan maailmassa. Loppuun saatettua Kolmiykseyden työstä on Pojan, Jeesuksen, sovitustyö. Isänuutta luova työ jatkuu, ja Pyhän Hengen seurakuntaa rakentava työ on kesken.Kylväjän lähetystehtävään kuuluu osallistua Jumalan lähetykseen kokonaisval-taisesti siten, että säilytämme kaikessa toiminnassamme evankeliumin mukaisenmotivaation. Päämääränä on, että Jumalan nimi tulee kunnioitetuksi ja hänen val-takuntansa leviää kansojen keskuuteen. Kylväjän olemassaolo ja kutsumus perustuu syvimmiltään Jumalan kutsuun.Näin ymmärrettynä lähetys on Jumalan kansan osallistumista Jumalan kutsustaja käskystä yksilöinä ja yhdessä hänen omaan lähetykseensä maailmanhistorias-sa luomakunnan lunastamiseksi. Jokainen kristitty on Jumalan kansan jäsene-nä kutsuttu olemaan olemassa lähetystä varten. Lähetys ei ole vain Kristuksenkirkolleen1 antama tehtävä, vaan sen olemassa olon syy. Se on olemassa toteuttaak-seen ikiaikaista suunnitelmaa, jonka perusteella Isä ennen maailman perustamistakutsui, valtuutti ja lähetti Poikansa maailmaan (Ef.1:9; 3:11). Vastaavasti Jumalankansan osallistuminen lähetystehtävään tapahtuu kutsun, valtuutuksen ja lähettä-misen välityksellä.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 25

3.2 Kutsu 3.2.1 Olemaan Uskonnot ja filosofiat väittävät esittävänsä totuuden perimmäisestä todelli- suudesta. Vaihtoehtoja on tällöin kaksi: perimmäinen todellisuus on joko persoonallinen tai persoonaton. Persoonatonta voidaan kuvata aineena ja mate- riana, kuten länsimaisessa naturalismissa, tai henkisin termein kuten itämaisessa panteismissa. Persoonattomaan voi sulautua tai hävitä, mutta siinä ei ole mi- tään, mihin olla suhteessa. Siltä puuttuu itsetietoisuus, tahto, ajattelu, vapaus ja rakkaus. Persoonattomasta alkuperästä on seurauksena persoonaton maailma, jossa ihmisen persoonallisuutta, arvoa, yksilöllisyyttä, vapautta ja moraalia ei voi perustella todellisuuden alkuperästä käsin. Raamatun ilmoituksen mukaan maailma on lähtöisin persoonallisesta Juma- lasta, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan (2. Moos. 3:14). Hän ei ole kaikki, mutta kaikkea sitä, mitä hän on, hän on loputtomasti. Hän on tietoinen minä, kaiken persoonallisen kaikkien ominaisuuksien täydellinen lähde, joka haluaa ihmisen elävän yhteydessä häneen. Raamatun ilmoituksen lähtökohta on Jumalan ja ihmisen välinen vuoropuhelu, jossa Jumalalla on ensimmäinen ja viimeinen sana. Hän kutsuu ihmistä jumalal- lisen minä olen -todellisuuden vaikutuspiiriin, jossa Isä ja Poika puhuvat toisil- leen, kuuntelevat toisiaan ja vastaavat toisilleen Hengen ollessa kuulijana välittääk- seen kuulemansa ihmiselle. Ihmisen oleminen saa alkunsa Jumalan olemisesta ja suhteesta häneen Jumalan kuvana ja kaltaisena. Persoonallisessa minä–sinä-suh- teessa Jumala kohtaa ihmisen sanoillaan ja sanassaan. Jumalan puhe ja toiminta maailmassa avautuu ihmiselle Jumalasta itsestään, hänen sanastaan käsin. Raamatun sana ei ainoastaan kuvaile persoonallista, perim- mäistä todellisuutta, vaan tuo hänet Pyhän Hengen välityksellä ihmiselle. Jumalan puhe tähtää siihen, että ihminen löytää minuutensa yksilönä ja yhteisönä suhtees- sa Luojaansa ja luotuun maailmaan. Ihmisenä oleminen merkitsee kuulemista ja vastaamista Jumalan puheeseen. Kuulevan ja vastaavan ihmisen asenne Juma- lan edessä on rukous ja sanat tässä olen (1. Moos. 22:1; 2. Moos. 3:4; Jes. 6:8). Jumalan ilmoitus ihmiselle on kutsumista ja lähettämistä. Mielekäs elämä on vastaamista Jumalan puhutteluun. 1 Kirkko tarkoittaa tässä samaa kuin Jumalan kansa eli ekklesia, josta uskontunnustuksessa käytetään sanaa communio sanctorum, ”pyhien yhteys26 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvaa Jumalan kahta kutsua: kutsua olemaanolemassa (1. Moos. 1:26); Room. 4:17) ja kutsua uskonyhteisöksi, joka todistaahänestä (1. Moos.12; Ef. 1). Näitä kutsuja ei pidä sekoittaa toisiinsa, mutta eimyöskään irrottaa toisistaan. Molemmat kutsut sisältävät Jumalan lupauksen javaatimuksen. Ensimmäinen on kutsu elää ja toimia Jumalan hyvyyden ja hallintavallan käsinäja kanavina. Kutsun sisältö on lupaus siunauksesta ja kehotus kuuliaisuuteen kut-sun antajalle (1. Moos. 1:28). Luomisen perusteella lähetyskutsumme ei rajauduhengelliseen ja tuonpuoleiseen todellisuuteen. Paavalin kehotus Efeson kristityilleelää saamansa kutsun arvoisesti (Ef. 4:1) sisältää viittauksen maallisen kutsumuk-semme lähetysulottuvuuteen. Lähetysjärjestön rekrytoinnissa lähdemme siitä, ettäjokainen kutsuttu ja lähetetty voi palvella Jumalan lähetystä omassa ammatissaan,lahjoineen ja kykyineen. Synnin tulo ihmisyyteen ja sen myötä Luojan ja luodun keskustelu- ja elä-mänyhteyden katkeaminen on ihmiskunnan syvin ja traagisin onnettomuus. Senseurauksena maailma ja ihmisen sydän on täynnä omatekoisia jumalia, joidenkanssa usko ainoaan oikeaan Jumalaan joutuu kamppailemaan (1. Tess. 1:8–9).Lankeemuksensa vuoksi ihminen on hengellisesti kuollut ja kuuluu luonnostaanpimeyden valtakuntaan. (Ef. 2:1–3; Ap. t. 26:18), vaikka kykeneekin jatkamaanelämää ylläpitävää ja varjelevaa tehtäväänsä luomakunnassa ilman persoonallistasinä-suhdetta Luojaansa. Ihmisen minuus säilyy ja se liittää hänet turmeltuneeseenja itseään kaiken mittana pitävään ihmiskuntaan. Ilmoitus ihmisluonnon olemuksellisesta, läpikotaisesta turmeluksesta eli peri-synnistä erottaa kristillisen ihmiskäsityksen muiden uskontojen, myös juutalai-suuden, käsityksistä. Persoonallinen paha ja ihmisen kadotuksenalainen tila ovatkaiken lähetysteologian ohittamaton lähtökohta.3.2.2 KansaksiRakkaudessaan Jumala osoitti koko langenneelle ihmiskunnalle toisen kutsun:kutsun tulla Jumalan kansaksi ja palata luomistarkoitukseen ja elämään hänenyhteydessään. Jumalan kansa on yksilöistä koostuva kollektiivinen sinä, Jumalanpuhetta kuunteleva ja noudattava yhteisö. ”Minä olen, Herra sinun Jumalasi - -sinulla ei saa olla muita jumalia” (2. Moos. 20:2). ”Kuule, Israel! Herra on mei-dän Jumalamme, Herra yksin” (5. Moos. 6:4). Koko maailma on Herran, muttahänen omistaan tulee hänen pappisvaltakuntansa ja pyhä kansansa. Israel valit-OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 27

tiin ja varjeltiin, jotta orjuudesta vapautettu kansa palvelisi Herraansa ja hänen nimeään julistettaisiin kaikkialla maailmassa (2.  Moos. 9:5–6,16). Israel sai tehtävän todistaa, ettei ole toista Jumalaa eikä muuta pelastajaa kuin Herra, ja kehottaa maan ääriä kääntymään hänen puoleensa, jonka edessä on jokainen polvi notkistuva (Jes. 43:10–11; Jes. 45:22–23). Nimi, jota Jumalan kansan tuli julistaa kaikkialla maailmassa, on Jeesus Kristus (Fil. 2:10). Jumala toteutti pelastustekonsa Israelin historiassa ainutlaatuisella ja ratkaisevalla tavalla yhden kansansa jäsenen kautta. Jeesus Nasaretilaisen tehtävä oli sama, jonka Jumala oli jo luomisessa antanut Aadamille: ottaa koko luoma- kunta hallintaansa. Jeesuksesta tuli uuden ihmiskunnan alku. Hänen tehtävänsä oli korjata se, minkä Aadam oli särkenyt: ihminen Jumalan täydellisenä kuvana, persoonallisessa suhteessa sinään. Jeesus täytti kaikki lain vaatimukset ja oli kuu- liainen sen antajalle uskollisena kuolemaan asti (5. Moos. 30:11–14; Gal. 4:4–5). Ihmisenä, lain alaisena, hän edustaa koko ihmiskuntaa Jumalan edessä. Jumalan Poikana hän on itse myös lain antaja ja siten sen Herra. Jeesuksen minuus on yksi persoona, jossa Jumala ja ihminen kohtaavat ja ääretön mahtuu äärelliseen. Vain hänessä, hänen ansiostaan ja välityksellään ihminen voi päästä takaisin juma- lallisen minän vaikutuspiiriin, elämän- ja uskonyhteyteen Luojansa kanssa. Lähetystyön perimmäinen tavoite on ihmisen johdattaminen kanssakäymiseen Jeesuksen Kristuksen kanssa ja pelastuksen osallisuuteen. ”Usko syntyy kuule- misesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Lupaus pelastumisesta uskomalla Jeesukseen syntien sovittajana on universaali, koko ihmiskuntaa koskeva. Ristin sovitus on lopullinen ja kertakaikkinen (Hepr. 9:27). Hänen jälkeensä ei tule ketään toista pelastajaa (Joh. 14:6; Ap. t. 4:12). Näin Jeesus on ainutlaatuinen ja absoluuttinen. Tuomiopäivänä kaikki tunnustavat sen, mikä on totta jo tänään, joko häntä pelkäävinä vihollisina tai hänestä iloitsevina ystävinä. Persoonallisen Jumalan olemassaoloon pohjautuvat monoteistiset uskonnot, juutalaisuus, kristinusko ja islam lähtevät siitä, että Jumalalla on maailmassa oma kansa. Pyhien kirjoitusten perusteella ne pitävät Abrahamia uskon esikuvana ja kansan kantaisänä. Toisin kuin kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa Ju- malan kansaan kuuluminen ei kuitenkaan ole uskonasia. Juutalainen ja muslimi voivat Jumalan olemassaolon ja vaikutuksen kieltävinä ateisteinakin olla hänen kansansa jäseniä. Jeesuksen mukaan Taivaan valtakunnan rajat piirtää usko. Jumalan kansaan kuuluvat ainoastaan ne, jotka uskovat Poikaan ja kunnioittavat häntä niin kuin he kunnioittavat Isää. He eivät joudu tuomittaviksi, vaan ovat jo siirtyneet kuole-28 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

masta elämään. Uskonsuhteen erityislaatua kuvaa se, että Pojan luokse ei voi tullakukaan, ellei Isä sitä hänelle suo (Joh. 5:23, 24; 6:64–65). Matteuksen evankeliumi esittelee Jeesuksen Daavidin ja Abrahamin poikana(Matt. 1:1). Matteus korostaa, että Abrahamin jälkeläiselle luvattu, kaikille kan-soille tuleva siunaus toteutuu hänessä. Daavidin jälkeläisenä Jeesus toteuttaa maanääriin ulottuvan messiaanisen hallintavallan, johon hän viittaa vielä viimeisissäsanoissaan evankeliumissa (Matt. 28:18–20). Abraham ja hänestä polveutuvaIsrael kutsuttiin olemaan olemassa Jumalan maailmanlaajuista missiota varten.”Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriinsaakka” (Jes.49:6). Jeesuksen opetuslapset tunsivat ja tunnustivat ristiinnaulitun ja ylösnousseenJeesuksen kansojen valoksi ja Pelastajaksi. Jeesus toimi kuten Isänsä: hän kutsui,valtuutti ja lähetti opetuslapsensa maailmaan (Joh. 17:18). Hän lupasi omilleenPyhän Hengen, jonka tehtävä on vetää ihmisiä jumalallisen minän vaikutuspii-riin, pelastuksen osallisuuteen ja Jumalan kansan perheyhteyteen (Joh. 20:21–22).Pyhän Hengen lähettämisen myötä toteutuu lähetyskäskyynkin liittyvä lupausVapahtajan läsnäolosta kaikkialla, missä hänen nimessään ollaan olemassa jaliikkeellä (Matt. 18:20; Matt. 28:20; Joh.14:23). Kristuksen seurakunta on näin kutsuttu olemaan olemassa Jumalan lähetystäja syntien anteeksiantamuksen sanomaa varten. Sen tehtävä on todistaa synnin jakuoleman voittaneesta, ihmiskunnalle uuden alun ja toivon tuoneesta Herrastaan.Tähän palvelutehtävään on koko Jumalan kansa kutsuttu yksilöinä, työpareina,työryhminä, paikallisseurakuntina ja kirkkoina.3.2.3 TodistajantehtäväänJumalan kansan todistajantehtävää nimitetään kristittyjen yhteiseksi pappeudek-si (1. Piet. 2:5,9–10): ihminen, joka vanhurskautetaan uskosta Jeesukseen, tuleeosalliseksi paitsi hänen ansiostaan, myös hänen tehtävästään maailmassa. Kutsutodistajantehtävään saadaan kasteessa. Jokainen Jeesukseen Kristukseen kastettuon kutsuttu uskoon ja palvelemaan Jumalaa hänen valtuuttamanaan ja lähettä-mänään. Yhteisen pappeuden tehtävä on viedä evankeliumi kaikille kansoille jaylistää Jumalan suuria tekoja. Niin kuin Jeesus on ylipappi, niin kaikki uskovatovat pappeja. Raamatun mukaan yhteisen pappeuden perustalta nousee ainakin neljä erilais-ta kutsumusta. Ensinnäkin: kaikkia ihmisiä kutsutaan uskomaan ja turvaamaanOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 29

henkilökohtaisesti Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana (Mark. 2:17; 1. Kor.1:9). Toiseksi: Jeesus Kristus kutsuu jokaista uskovaa seuraamaan itseään ristin tiellä, hänen opetuslapsenaan (Matt. 28:18–20; 1. Piet.2:21). Kolmanneksi: jotkut saa- vat kutsun ja valtuutuksen sananpalvelun tehtävään omassa kieli- ja kulttuuripii- rissään (Matt. 4:19). Neljänneksi: joillekin annetaan kutsu ja valtuutus palvelu- tehtävään uskonnoltaan, kulttuuriltaan ja usein kieleltäänkin vieraiden ihmisten keskuudessa (Ap. t.11:22; Ap. t.13:2). Mitä yksityiskohtaisempi ja kauemmaksi ulottuva kutsu on, sitä suurempaa varmuutta opetuslapsi odottaa. Ehkä juuri siksi Raamattu opettaa, että kolman- nen ja neljännen tyyppinen kutsu tulee alistaa toisten kristittyjen arvioitavaksi. Tarvitaan myös seurakunnan valtuutus, lähettäminen ja tuki, vaikka kutsun antaja on Pyhä Henki. ”Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut’. Niin he paastosivat ja rukoili- vat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan” (Ap. t.13:3–4). 3.2.4 Yksityisestä yleiseen Jumalan kutsulle on ominaista, että se etenee yksityisestä ja paikallisesta kohti yleistä ja maailmanlaajaa. Hänen yleinen pelastustahtonsa (1. Tim.2:4) on ymmär- rettävissä hänen historiassa tapahtuneen pelastustekonsa perusteella (Ap. t.4:12). Se mikä ei ole paikallista, ei oikeasti tapahdu. Kutsuun kuuluu, että se tulee ihmiselle ansiotta, armon valintana ja ilman en- nakkoehtoja. Usein se merkitsee myös kärsimyksiin joutumista (Ap. t.9:16). El- lei ihminen tottele ja lähde, ei luvattu siunaus toteudu hänen kauttaan. Vanha testamentti todistaa, että Jumalan kansan, Israelin, synti oli halu tulla siunatuksi olematta itse siunaukseksi. Jumala vastaa syntisen ihmiskunnan kapinaan kutsumalla ja lähettämällä Abra- hamin. Hänen jälkeläisensä, Messiaan, välityksellä uskonvanhurskauden siunauk- sen on määrä ulottua kaikille (Gal. 3:9). Siunauksen kanavaksi Jumala kutsuu itselleen kansan ja ”halkaisee vedet heidän edessään ikuiseksi kunniaksi nimelleen” (Jes. 63:12). Israel pelastetaan, jotta kansat tietäisivät, kuka Jumala on (Jes. 49:6). Nimensä asuinsijaksi ja palvelemisensa paikaksi Jumala valitsee Siionin vuoren (5. Moos. 12:5) ja kansansa johtajaksi Daavidin (1. Kun. 8:16), jonka jälkeläinen on julistava kansoille rauhaa ja jonka valta on ulottuva maan ääriin asti (Sak. 9:10). Apostolien kutsu ja lähettäminen maan ääriin (Ap. t. 1:8) toteuttaa samaa Jumalan lähetyksen suuntaa ja tarkoitusta.30 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Ilman Vanhasta testamentista, juutalaisen kansan keskeltä, lähtevää liikerataaemme voisi käsittää Jumalan lähetyksen yleismaailmallista suuntaa ja päämäärää,joka on selkeästi ilmaistu Uudessa testamentissa. Paikallinen ja yleismaailmallineneivät sulje pois toisiaan. Paikallinen tähtää yleismaailmalliseen. Jumala ei koskaankutsu tehtävään henkilöä tätä itseään varten, vaan aina toisten hyväksi. ”Jos veh-nänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee,se tuottaa runsaan sadon” (Joh. 12:24). Paikallisen ja yleismaailmallisen, vertikaalisen ja horisontaalisen, kohtaamispistepelastushistoriassa on Jeesus Kristus (Room. 5:18). Jos halutaan tavoittaa Jumala,on ensin mentävä Betlehemiin. Jos halutaan mennä maan ääriin, on aloitettavaJerusalemista, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen paikalta. Juutalainen Nasa-retista, Abrahamin jälkeläinen, omaksui Israelilta itselleen tehtävän olla ”valo, jokakoittaa pakanakansoille”(Luuk. 2:31–32). Hän on Daavidin Poika, joka kykeneeolemaan Jumalan hallintavallan ruumiillistuma kaikkialla (Matt. 28:18). Jumalan kutsua ei voi vastaanottaa ja ymmärtää pitämällä häntä vain kosmok-sen luojana ja järjestäjänä, joka kylvää luomisessa tahtoaan, tuntemistaan ja sanan-sa siemeniä ihmismieleen. Siksi lähetystyön ydinkysymys ja tavoiteltava päämääräon, että ihminen kuulee Jeesuksen kysymyksen: ”Kuka minä olen?” ja vastaa hä-nelle. Kysymyksen ymmärtäminen yleensä edellyttää, että evankeliumi tuodaanihmiselle hänen omalla äidinkielellään ja puettuna hänen kulttuurissaan ja ympä-ristössään ymmärrettävään ilmiasuun. Evankeliumin siemen ei ole valmiina maa-perässä, vaan se tuodaan jokaiseen maaperään sen ulkopuolelta.3.2.5 Jumalan valtakuntaanJumalan kansa on kutsuttu ja lähetetty maailmaan, jotta kaikki ihmiset voisivatlöytää vanhurskauttavan uskon, tulla osallisiksi Jumalan armosta ja hyvyydestä,palvella toisiaan lähimmäisenrakkaudessa ja pelastua iankaikkisesti. Tässä ei ole kuitenkaan kaikki, mitä kaikkivaltiaan Jumalan toiminnasta maa-ilmassa voidaan sanoa. Jumalan kaikkivaltiuteen kuuluu, että hän ylläpitää, myö-tävaikuttaa, ohjaa ja rajoittaa kaikkia ja kaikkea salatulla ja suvereenilla tavalla.Jumalan valtakunnan ilmeneminen maailmassa ei tarkoita samaa kuin kristilli-nen kirkko. Jälkimmäinen koostuu ihmisistä, edellinen on Jumalan läsnäoloa jaherruutta kaikessa ja kaikkialla. Jumalan valtakunta on lähetystyön lopullinen päämäärä, jossa luominen,OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 31

lunastus ja pyhitys yhdistyvät. Kylväjän säännöissä sanotaan, että yhdistyksen tehtävä on edistää Jumalan valtakunnan leviämistä eri kansojen keskuudessa. Kut- su valtakuntaan on kutsumus tehdä työtä niin kauan kun on päivä, rakastaa, kylvää Sanan siementä ja vahvistaa Hengen liekkiä. Jumalan valtakunta on luonteeltaan jo nyt, ei vielä todellisuutta. Eläminen ja toimiminen kahden maan kansalaisena merkitsevät sen tunnustamista, että Jumala toimii maailmassa sekä lain että evan- keliumin välityksellä. Evankeliumin julistaa, että Jumala on Israelin exoduksen ja Kristuksen ylösnousemuksen ihmeen välityksellä antanut luomakunnalle toivon siitä, että se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapau- teen ja kirkkauteen (Room. 8:21). Laki puolestaan vaatii ihmisiä ylläpitämään oi- keutta, asettaa kansakuntia tilille toimistaan ja määrää rangaistuksen niille, jotka rikkovat Jumalan vanhurskasta tahtoa. Jumala toimii historian tapahtumissa ja niiden välityksellä. Hän käyttää yhteis- kunnallisia, poliittisia ja taloudellisia rakenteita tahtonsa toteuttamiseen. Näin ol- len Jumalalla on maailmassa palvelijoita, joita kristittyjen tulee kunnioittaa ja joi- den kanssa tehdä yhteistyötä ihmisarvoisen elämän toteutumiseksi. Tämän vuoksi elinolosuhteiden kohenemiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävä palvelu kuuluu Kylväjän lähetyskutsumukseen. Rukous on Kristuksen Jumalan kansan tärkein työmuoto, sillä kuten Isä mei- dän -rukouksesta opetetaan, ”Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestään, ilman mei- dän rukoustamme, mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin tykömme”. Toisin sanoen rukouksessa me pyydämme, että mekin saisimme osal- listua Jumalan lähetykseen maailmassa. 3.3 Valtuutus 3.3.1 Kirkon valtuutus Lähetyksen varsinainen subjekti on Jumala. Kristuksen maailman- laajan kirkon lähetystehtävä hahmottuu trinitaarisesti sekä Kristus- ja pelastuskeskeisesti. Jumala lähetti Poikansa, joka puolestaan lähetti opetus- lapsensa. Poika ei irrottanut ohjaustaan ja valvontaansa lähetyksestä. Sitä varten lähetettiin Pyhä Henki kokoamaan seurakuntaa ja ohjaamaan sitä samastumaan yhteisönä ja yksilöinä Pojan missioon. Ei siis ole olemassa mitään lähetystä, ellei ole Jeesusta, ristiä ja ylösnousemusta (2.  Kor. 5:1; 1.  Kor.15).32 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Kristuksen maailmanlaajan kirkon olemusta kuvataan Nikean uskontunnustuk-sessa neljällä määreellä: yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Apostolisuus tarkoit-taa, että kristillinen seurakunta elää ensimmäisen Apostolinsa, Jeesuksen, tuomastaja toteuttamasta ja hänen valitsemiensa opetuslasten välittämästä evankeliumis-ta (Hepr. 3:1). Niin kuin apostolit uskoivat ja toimivat, niin mekin uskommeja toimimme. Apostolisuuteen sisältyy paitsi opin ja käytännön jatkuvuus, lähetettynäoleminen niitä varten, jotka ovat pelastuksen ulkopuolella. Kirkko saa itseym-märryksensä Mestariltaan ja on siksi olemassa yhden ansiosta muiden hyväksi.”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta josse kuolee, se tuottaa runsaan sadon” (Joh. 12:24). Jeesus puhui itsestään, muttamyös seuraajistaan. Kirkko on yhteisö, jonka olemukseen kuuluu olla olemassatoisia varten. Tätä olemassaolon tapaa nimitämme Kylväjän sanoin strategiseksiläsnäoloksi Kristuksessa. Pienimmässäkin seurakunnassa näkyy koko kirkon olemus Sanassa jasakramenteissa sekä uskovien kokoontumisessa näiden armonvälineiden ympäril-le. Seurakunnan syntymiseen tähtäävän työn perusteista ja periaatteista on jäljem-pänä oma lukunsa. Lähetys ilmenee paikallisen kirkon ja seurakunnan olemuksessa siinä mää-rin kuin se on sisäistänyt evankeliumin ja kadonneiden etsimisen kutsumuksen.Evankeliumi synnyttää uskon, seurakunnan ja lähetyksen. Paikallinen kirkko onapostolinen, kun se elää Jeesuksen ensimmäisten seuraajien välittämästä evankeliu-mista ja kutsuu, valtuuttaa ja lähettää lähetystyöntekijöitä.3.3.2 Lähetysjärjestön valtuutusLähetysyhdistys Kylväjä on olemassa lähetystehtävää varten ja osallistuu sentoteuttamiseen Jumalan kutsusta ja evankelis-luterilaisen kirkon valtuuttamana.Kylväjän työ tapahtuu sen sääntöjen mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkontunnustuksen pohjalta kirkon yhteydessä. Kirkolliskokouksen päätöksen (1979)mukaan ”yhdistys on tarpeen kirkon lähetystehtävän toteuttamiseksi ja ulkolähe-tys on sekä sääntöjen mukaan että käytännössä järjestön päätehtävä”. Kylväjä korostaa paikallisseurakuntien vastuuta lähetystehtävän toteuttamisessaja pyrkii tukemaan niiden lähetystietoisuuden ja vastuun kasvua. Etsimme tapojajakaa työtä seurakuntien kanssa. Pidämme päätehtävänämme koota yksityisten ih-misten ja seurakuntien lähetysrakkautta ja kanavoida sitä lähelle ja kauas.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 33

Pyrimme säilyttämään tasapainon ja luovan jännitteen yhdistyksen ulkoisen ja sisäisen kutsumuksen välillä. Se tarkoittaa toimimista vastuullisesti ja yhteistyö- kykyisesti kirkon lähetysjärjestönä säilyttäen Jumalan kansan luottamuksen sekä oman toiminta-ajatuksen ja yhdistysautonomian mukaisen toiminnanvapauden. Evankeliumista elävän kirkon haaste on olla purkamatta paikallaan pysyvän ja ra- joja ylittävän työn välistä jännitettä. Jännite on sekä teologinen että rakenteellinen. Uudessa testamentissa se näyttäytyy esimerkiksi siinä, miten Antiokian seurakun- nan välityksellä lähetyskutsun ja valtuutuksen saaneet Paavali ja Barnabas venytti- vät teologisesti (evankeliumi ei-juutalaisille) ja rakenteellisesti (lähetystyöryhmät) uskon rajoja ja koettelivat Jerusalemin emoseurakunnan johtajien kärsivällisyyt- tä. Ensimmäinen kirkolliskokous (Ap. t. 15) ratkaisi asian viisaasti säilyttämällä paikallaan pysyvän ja rajoja ylittävän työn yhteyden ja omaleimaisuuden. Historiassa kirkko substantiivina on pyrkinyt nielaisemaan kirkon teonsanana. Se on näkynyt apostolisuuden mieltämisenä pelkästään opin ja käytännön jatku- vuudeksi. Kun lähetettynä oleminen apostolisuuden tunnusmerkkinä jäi syrjään, liikkeellä olevien lähetystiimien merkitys väheni samalla, kun kirkko-organisaa- tion ja virkojen merkitys kasvoi. Jos jännite ylläpitävän ja etsivän toiminnan välillä purkautuu, kirkosta tulee staattinen, teologialtaan paperinmakuinen ja rakenteil- taan rämettynyt. Lähetystyön organisoimisessa on luterilaisissa kirkoissa erilaisia rakenteelli- sia ratkaisuja toiminnallisesta kehyksestä ja historian kontekstista riippuen. Eri- laisuuteen on vaikuttanut se, etteivät luterilaiset uskonpuhdistajat määritelleet, millaiset ulkonaiset muodot paikallinen kirkko saa tai miten sen hengellinen johto järjestetään. Keskeistä oli yksimielisyys evankeliumin ja sakramenttien sisällöstä ja toimittamisesta. Vastaavasti paikallisen kirkon lähetysrakennetta on arvioita- va evankeliumin etenemisen tavoitteen näkökulmasta. Lähetystyössä toiminnan päämäärä on itsensä tarpeettomaksi tekeminen, toisin kuin kirkossa. Pidämme lähetysjärjestömallia ev.-lut. kirkkomme vahvuutena. Yhdym- me Kirkkomme lähetystehtävä -mietinnössä (2004) ilmaistuun perusteluun, jonka mukaan kirkolle uskotun lähetystehtävän toteuttaminen ei-kristittyjen keskuudessa edellyttää kirkoltamme monipuolista ja joustavaa lähetysrakennetta. Käytännössä tätä tehtävää palvelee malli, jossa kirkko toteuttaa yhtä ja jakamaton- ta lähetys- ja palvelutehtäväänsä paikalliskirkkojen välisenä yhteistyönä ja lähetys- järjestöjen välityksellä.2 Vastaava jännite näkyy myös lähetystyöntekijän kutsumuksessa, joka tarkoit-34 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

taa Herramme lähetyskäskyyn perustuvaa, yksityisen kristityn kutsumista javaltuuttamista palvelemaan Jumalaa kulttuuriltaan, uskonnoltaan ja useinkieleltäänkin vieraiden ihmisten keskuudessa. Kutsun antaa Pyhä Henki Juma-lan Sanan välityksellä, ja lähettävä yhteisö vahvistaa sen, eli antaa valtuutuksentehtävään.3.3.3 Lähetystyöntekijän valtuutusJotta lähetyskäskyn kaste- ja opetuskehotus tulisi hoidetuksi, on yhteisen pappeu-den tehtävä kutsua keskuudestaan henkilöt, jotka julkisesti valtuutetaan seurakun-nan sisä- tai ulkopuolelle suuntautuviin sananpalvelutehtäviin. Yhteisen pappeu-den tehtävä on rukoilla heidän puolestaan, tukea heitä ja osallistua yhdessä heidänkanssaan Jumalan kansan yhteiseen lähetystehtävään. Seurakunnan sisäpuolelle tai ulkopuolelle suuntautuvat sananpalvelun tehtä-vät ilmentävät yhdessä ja erikseen kirkon apostolista palveluvirkaa (ministeriumverbi). Lähetystyöntekijän tehtävä kuuluu apostolisen palveluviran piiriin. Se onyhtäältä Kristuksen antama tehtävä, jossa toimitaan hänen auktoriteettiinsa no-jaten, ja toisaalta yhteisen pappeuden perustalta nouseva kutsumustehtävä, jokaon tarkoitettu yhteisen pappeuden velvoittaman lähetystehtävän julkista hoitamis-ta varten. Yhteisestä pappeudesta lähetystyöntekijän tehtävän erottaa seurakun-nan kutsu, tehtävään valtuuttaminen ja lähettäminen. Sen ulkonaisena merkkinäon lähetystyöntekijäksi erottaminen eli siunaaminen kätten päällepanemisen jaPyhän Hengen lahjojen rukoilemisen kautta. Lähetystyöntekijän tehtävä ei ole seurakunnan paimenen tehtävä, vaikka seura-kunnan perustamisvaiheessa hänen tehtäviinsä voi tarvittaessa kuulua myös sak-ramenttien toimittaminen. Lähetystyöntekijäksi siunaaminen antaa seurakunnankutsusta valtuutuksen saarnata, avustaa ehtoollisella, toimittaa sanajumalanpalve-luksia, opettaa rippikoulussa ja muissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa sekä toimit-taa hautaamisia. Kirkon apostolisen palveluviran piirissä olevat tehtävät ovat julkisia ja pysy-viä. Niitä yhdistää evankeliumin julistaminen ja palvelu uskon saamiseksi. Kutendiakonian, sielunhoidon, kasvatuksen ja musiikin tehtäviin, myös lähetystyön-tekijän tehtävään, toisin kuin paimenen tehtävään, kutsu ja valtuutus annetaansukupuoleen katsomatta. Apostolien tehtävä Kristuksen ylösnousemuksen todistajina on ainutlaatuinen2 Kirkkomme Lähetystehtävä, 2004, 29.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 35

ja ainutkertainen. Sen tähden on erotettava toisistaan apostolit sekä sananpalveli- jat, joiden lähetystehtävä perustuu apostolien palveluvirkaan ja yhteiseen pappeu- teen. Niin kuin Kristus valitsi ja lähetti apostolit niin hän edelleen Pyhän Hengen kautta valitsee ja kutsuu henkilöitä lähettiläikseen ja sanansaattajikseen seurakun- tansa välityksellä ja valtuutuksella – ja joskus myös ilman sitä. Erotuksena muista apostolisen palveluviran tehtävistä lähetystyöntekijän tehtävän erityislaatuisuus nousee siitä, että se suuntautuu ensisijaisesti Kristuksen kirkon ulkopuolelle. Lähetystyöntekijän kutsumuksen ja tehtävän lähtökohta on Jeesuksen per- soonassa ja toiminnassa. Ennen kaikkea lähetystyöntekijä tarvitsee Vapahtajaa syntiensä sovittajana (2. Kor. 5:18–20). Jeesuksen esikuvallisuus toteutuu erityisesti inkarnaatiossa (Fil. 2:5–8). Jeesuksen lähetyskutsumuksessa oleminen, tekeminen ja puhuminen liittyivät saumattomasti toisiinsa ja evankeliumin mukaiseen motivaatioon. Jumalan Sanaan sisältyy sana ja teko, sillä kun Jumala sanoo jotakin, tapahtuu se, mitä hän tahtoo. Tästä lähtökohdasta käsin on myös mahdollista tarkastella Augsburgin tunnustuksen 5. artiklan sananpalvelun virkaa laajemmassa mer- kityksessä ja liittää lähetystyöntekijän tehtävä edellä kuvatulla tavalla sen piiriin kuuluvaksi. Valtuutuksen kirkon lähetystyöntekijäksi uudet lähetystyöntekijät saavat lähe- tystyöntekijäksi siunaamisessa, jonka toimittaa Suomen ev.-lut. kirkon piispa tai hänen määräämänsä pappi sen jälkeen kun yhdistyksen hallitus on kutsunut työn- tekijän tehtäväänsä. 3.4 Lähettäminen Kaikki vieraaseen kulttuuripiiriin lähteneet uskovat kristityt eivät Kylväjän nä- kökulmasta ole lähetystyöntekijöitä. Lähetystyöntekijän statukselle olemme asettaneet kolme kriteeriä: 1. lähetettävän ensisijainen motivaatio vieraassa kulttuurissa elämiseen on evankeliumin asialla oleminen. 2. lähetettävä on saanut lähetyskoulutuksen eli käynyt lähetyskurssin. 3. lähetettävä on saanut valtuutuksen tehtäväänsä eli hänet on siunattu lähetystyöntekijäksi. Jotkut lähetystyöntekijät ”jättävät verkkonsa” eli maallisen ammattinsa kun Mes-36 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

tari kutsuu. Toiset ottavat verkkonsa mukaan ja näin hankkivat elantonsa toimies-saan lähetystyöntekijöinä (teltantekijälähetit). Molempia yhdistää lähetystyönteki-jän kutsumus ja valtuutus. Kylväjän asema Suomen ev.lut. kirkon lähetysjärjestönä tarkoittaa sitä, ettäKylväjä tässä asemassa sitoutuu Raamattuun, kirkkolain säännöksiin, kirkkojär-jestyksen määräyksiin ja kirkon päätöksiin ja että seurakuntien kanssa yhteistyös-sä Kylväjä toimii seurakuntien ehdoilla. Kylväjä takaa uskonnonvapauden niilletyöntekijöilleen, jotka eivät voi toimia kirkon uusien virka- tai parisuhdelinjaustenmukaisesti. Kylväjä myös kantaa vastuun siitä, miten sen lähetetyt työntekijät nou-dattavat ev.-lut. kirkon määräyksiä ja päätöksiä. Lähetystyöntekijäksi kutsumisenja lähettämisen yhtenä edellytyksenä on Kylväjän oppiperustan hyväksyminen jaallekirjoittaminen. Lähetystyöntekijävalinnan kriteereistä on säädetty tarkemminjärjestön pysyväissäännöissä. Lähetystyöntekijän tehtävän ymmärrämme elinikäiseksi, työsuhteesta, sijain-nista ja työtehtävästä riippumattomaksi. Siksi lähetystyöntekijäksi siunaamista eisuoriteta uudestaan uusille työkausille lähetettäessä.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 37

4 Jeesus motivoi4.1 Intorealisteja taneli skyttäKristityllä on mahdollisuus suhtautua työhön ja elämään intorealistisesti.Intorealismi kumpuaa siitä, että Jumala on puuttunut, ja puuttuu yhä asioidenkulkuun luomakunnassaan. Intorealismia voisikin yhtä lailla kutsua ”mutta Juma-la” -realismiksi. Meitä ei ole jätetty yksin. Emme näin ollen myöskään ole omassavarassamme toteuttamassa kokonaisvaltaista lähetystehtävää maailmassa, joka voikokonaisvaltaisesti pahoin. Olennainen osa Kylväjän kutsumusta on alusta asti ollut työ saavuttamattomienkansojen parissa. Näyn toteuttamisen eteen työskentely vaatii intoa, mutta se myösinnostaa. Into nousee pohjimmiltaan itse evankeliumista, sekä mahdollisuudestaolla viemässä sitä uusien ihmisten kuultavaksi ja ymmärrettäväksi. Realismia on se, että olemme itsekin riippuvaisia siitä samasta evankeliumis-ta, jota sanoin ja teoin julistamme. Olemme jo pyhiä Jeesuksessa, mutta samallaedelleen syntisiä ja päivittäisen anteeksiantamuksen tarpeessa. Emme julistaitseämme, vaan jokaisen työntekijän tehtävänä on asettaa Jeesus ensimmäiseksi.Tutustumme ihmisiin, mutta vain Jeesukseen tutustuttaminen kantaa pysyvää he-delmää. Intorealismi on Jumalan realismia. Se on intoa, jolle on olemassa hyvät perus-teet, sillä intorealismissa ulkoa tuleva apu kohtaa oman rajallisuutemme ja olosuh-teista nousevat haasteet. Ehdottoman anteeksiantamuksen sisäistäminen tarjoaa38 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

edellytykset sille, että meille muodostuu yhä kirkkaampi kuva Jumalasta ja ihmisestä(Ps. 130:3–5). Armahdetulle syntiselle oma pienuus ei ole este – olemme suurenJumalan käytössä niin yksilöinä kuin järjestönäkin. Voimme kohdata sisäisen jameitä ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin ne ovat, luhistumatta ja lannistu-matta. Meidät on kutsuttu elämään todeksi Jumalan tekoja ja jopa työtoveruuteenhänen kanssaan (Ef. 2:1; 2:8–10; 1 Kor. 3:7–9). Intorealistisessa lähetystyössä työn perusteet, mielekkyys ja mahdollisuudetrakentuvat oman erinomaisuutemme sijaan Jumalan hyvyyden ja kaikkivaltiu-den varaan. Siitä seuraa monia käytännön valintoja, jotka näkyvät lähetystyöntoteuttamisessa. Tartumme rohkeasti meille tarjoutuviin mahdollisuuksiin sikäli kun koemmene meille annetuiksi tehtäviksi. Intorealismille leimallista on päätöksenteko, jossaon mukana uskon tuoma uskallus. Emme jää omien epäilyksiemme tai pelkojem-me valtaan, vaan luotamme Jumalan Sanaan (Ps. 56:4-5). Oman näkökykymmelisäksi hyödynnämme sydämen silmien (Ef. 1:18) avaamia näkymiä, suunnittelus-ta toteutukseen asti. Meidän ei tarvitse kuvitella hallitsevamme kaikkia tekijöitä,mikä mahdollistaa työn vaikeissakin olosuhteissa. Luotamme siihen, että Jumalapystyy kääntämään myös olosuhteet ja tapahtumat omien suunnitelmiensa to-teuttamiseen (1. Moos. 50:20). Näin ollen emme kaihda suuriakaan haasteita, joskoemme ne meille annetuiksi. Nojaamme siihen kutsuun, jonka olemme saaneet Jumalalta sekä henkilökoh-taisella tasolla että järjestönä. Lähdemme maailmalle, vaikka joku kyseenalaistaisi-kin työn mielekkyyden. Emme ensisijaisesti kysy neuvoa ihmisiltä, vaan etsimmeJumalalta tulevaa työnäkyä. (Gal. 1:16) Olemme tietoisesti valinneet elämisenluovassa jännitteessä, jossa säilytämme työyhteyden ja yhteistyöhalukkuuden sil-loinkin, kun näkemyksemme ja tapamme toimia haastetaan sisältä tai ulkoa käsin.Pidämme kiinni evankeliumista silloinkin, kun Jeesuksen seuraaminen johtaa vai-keuksiin. (Dan 3:18, Joos. 24:15) Luotamme siihen, että Jumala käyttää meitä riippumatta ominaisuuksistamme,taidoistamme, taipumuksistamme ja rohkeudestamme (2.  Moos. 4:10; 1.  Kor.2:3). Emme vähättele pieniä alkuja. Innostumme siitä, että Jumala voi kauttammeolla kutsumassa ihmisiä omakseen ja niin halutessaan tehdä jotain suurta. Samallatiedostamme, että työmme ei kuitenkaan välttämättä johda merkittäviin näky-viin aikaansaannoksiin. Tulosten vähäisyys ei tarkoita työn merkityksettömyyttä.Yksikin ihminen on tärkeä.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 39

Suostumme epävarmuuteen. Lähetystyön arjessa ilo ja suru, innostuneisuus jamasentuminen, voitot ja tappiot, energisyys ja voimattomuus vuorottelevat. Useinkäydään kamppailua siitä, kumpi saa voiton, toivo vai epätoivo. Emme vähätteletuntemuksiamme, mutta emme myöskään rakenna niiden varaan. Viime kädes-sä luotamme siihen, että emme kaikesta huolimatta ole lopullisessa umpikujassa(2. Kor. 4:9). Luotamme kaikissa tilanteissa Jumalan mahdollisuuksiin (Ef. 3:20–21). Jeesuksen inkarnaatio oli edellytys sille, että pelastus tuli meille tarjolle. Samaapieneksi tulemisen ja epävarmuuksille altistumisen tietä haluamme mekin kulkea,jotta suuri sanoma pelastuksesta voisi välittyä kauttamme.4.2 Syntisiä - vanhurskaita mauri tervonen ja olavi peltolaEi ole olemassa mitään lähetystä, ellei ole Jeesusta, ristiä ja ylösnousemusta(2.  Kor. 5:1; 1.  Kor. 15). Lähetystyö on kiitosta Golgatasta. PysähtyminenJeesuksen ristin ja sovitusuhrin eteen ja sen entistä syvempi ja kokonaisempi ta-juaminen synnyttää kestävää lähetysintoa. Tuo ainutkertainen, koskaan toistuma-ton Jumalan rakkauden teko on ainoa vastaus niin meidän omaan kuin kaikkienmuidenkin ihmisten syvimpään hätään. Lähetys vie sanomaa tästä sovitusrakkau-desta kaikkeen maailmaan. Lähettäjä lupaa myös varustaa (Matt. 28:20). Lähet-täjän varustelaukusta, Raamatusta, haluamme etsiä niitä eväitä, jotka jo kahdentuhannen vuoden ajan ovat pitäneet yllä halua ja intoa olla liikkeellä Kristuksenevankeliumin tähden.4.2.1 Herätys – lähetysHengellinen herätys ja lähetysmotivaatio kulkevat käsi kädessä: Rukous hengellisenherätyksen puolesta on samalla rukousta lähetyksen puolesta. Jumalan Sanassaovat jyväset, jotka synnyttävät ja ylläpitävät pysyvää lähetysnäkyä. Lähetysnäynkeskuksena on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus, joka lähettää: ”Menkääkaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Yksinkertainen ja levollinen Jeesus-usko: Lähetysinnon lähde on rakkausJeesukseen Kristukseen: ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä” (2.  Kor. 5:14).Alusta lähtien on haluttu luoda lähetysteologiaa ja sellaisia yhteyksiä, joistasaadaan tarvittavaa missionaarista opetusta.40 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Laki ja evankeliumi: Lähetysinto johtaa rajanvetoon sen kanssa, nouseekolähetystehtävä laista vai evankeliumista. Lähetysinnon syvimpänä lähtökohtanaei koskaan voi olla laki vaan evankeliumi. Lähetysyhdistys Kylväjän historia onKristuksen herättämien ja sytyttämien sydänten lähetyshistoriaa – kuten niin mo-nen muunkin lähetysjärjestön. Herätystä emme voi ottaa, se annetaan aikanaanja otetaan vain vastaan. Vaikka herätys on Jumalan lahja, on tärkeää nostaa esiinja ylläpitää niitä hengellisiä aarteita, jotka seurasivat herätystä. Niitä ovat JumalanSana, rukous, kristittyjen yhteys, henkilökohtaisen uskon vaaliminen ja palvelevarakkaus lähimmäisiä kohtaan.4.2.2 Syntinen – vanhurskasAito lähetysrakkaus: Lähetystehtävä on syntiin langenneelle ihmiselle aina vieras jaouto. Aito lähetysrakkaus ei ole lähtöisin ihmisestä vaan Jumalasta. Lähetyksessäei innosteta lähtemään maailman hätään vetoamalla vaan sillä lahjalla, joka onKristuksessa tarjolla. Yleishumanistinen lähimmäisen rakkaus? Yleishumanistinen lähimmäisenrak-kaus ei riitä perusteluksi lähteä lähetystyöhön eikä sen varaan rakennu pysyvä lä-hetysinto. Langenneen ihmisen tahto lähetyskutsun äärellä on Joonan tahto, men-nä toiseen suuntaan kuin Jumala tahtoo. Lähetystehtävän äärellä vastapoolina onlangenneen ihmisen viha kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumala haluaa antaa PojassaanJeesuksessa Kristuksessa. Maailma paremmaksi? Yleensä halutaan, että lähetys on maailman tekemistäparemmaksi paikaksi elää, mutta tämä ei ole kristillisen seurakunnan ja sen lähe-tystyön varsinainen tavoite. Lähetystyön tavoite on saarnata evankeliumia kaikessamaailmassa siitä Jumalan Karitsasta, joka ottaa pois maailman synnit, jotta maail-ma hänen kauttansa pelastuisi. Vain evankeliumi: Lähetyksellä ei ole lopulta parempaa annettavaa maailmas-sa ja maailmalle kuin evankeliumi Kristuksesta. Evankeliumi vaikuttaa sitten sen,minkä se vaikuttaa – ja vaikuttaa niissä, joissa se saa vaikuttaa. Jos lähetys epäon-nistuu evankeliumin julistamisessa, se epäonnistuu ydintehtävässään. EvankeliumiJeesuksesta on lopulta ainoa kestävä kristillisen uskon lahja ihmiskunnalle. Vanhurskautetu: Pyhä Henki Sanan kautta voi kääntää langenneenihmisen tahdon sellaiseksi, että usko Jeesukseen syntyy ihmissydämessä.Tavoitteena on ollut se, että lähtijällä olisi itsestään raamatullinen ihmis-käsitys syntisenä, mutta samalla Kristuksen vanhurskauttamana ihmisenä.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 41

Lähetys tarvitsee palvelukseensa, ei omasta mielestään pyhittyneitä, vaan ta- vallisia syntisiä, jotka uskon kautta Kristukseen ovat vanhurskautettuja. 4.2.3 Lähetysinto – terve harkinta Ei oma teko: Lähetyksen palveluksessa oleminen ei ole koskaan eikä missään olosuhteissa itsestäänselvyys eikä ihmisen oma teko. Intorealistinen lähetysnäke- mys ottaa vakavasti ihmisen lankeemuksen mutta samalla armon ihmeen, jossa ihmisen langennut sydän kääntyy palvelemaan elävää Jumalaa. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja” Ef. 2:8). Langenneen ihmisen tekoja ei tarvita pelastukseen, koska Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi ristillä, mutta lähimmäisen rakastamiseen ja lähetystyöhön niitä tarvitaan. Vaan armoa: Lähetystyöhön rekrytoinnissa joudutaan käymään läpi kun- kin kohdalla kysymystä riittävästä tai riittämättömästä lähetysinnosta. Samoin joudutaan kyselemään lähetysmotivaation tai -motiivin puhtautta tai epäpuh- tautta. Intorealistisessa lähetysnäkemyksessä halutaan etsiä tällaisissa kysymyksen asetteluissa uskon ja terveen harkinnan välistä tasapainoa. ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkin- nan hengen”(2. Tim. 1: 7). Lähtisitkö? Missä ovat tulevaisuuden lähtijät ja lähettäjät? Nuori uskovien suku- polvi saattaa elää ja kokea asioita eri tavoin kuin ne, jotka ovat kauan olleet mu- kana lähetystehtävässä. Mitä on kristittyjen yhteys eri sukupolvien välillä? Lähe- tystä motivoi halu säilyttää taito jatkuvasti rekrytoida uusia sukupolvia lähtijöiksi ja lähetyskutsun tuominen jokaisen ihmisen ulottuville seurakunnissamme. Lähe- tystyöntekijöitä halutaan lähettää silloinkin, kun heidän päätyönsä on jotain muu- ta kuin evankeliumin julistusta, ja tukea lähetyskutsumusta kehitysyhteistyössä 4.2.4 Rukous – yhteys Yhteys: Monet ovat mukana: lähettäjät, kotimaan työntekijät, lähetit ja suuri lähetysystävien joukko. Miten voi säilyä vuodesta toiseen halu olla mukana? Lähetysrakkautta ylläpitävät Jumalan Sana ja rukous silloinkin, kun kaikki on ollut ulkonaisesti pientä ja vaatimatonta. Lähetysinnon kannalta on tärkeää, että Jumalan Sana on runsaana keskellämme sekä kotimaassa että työalueillamme.42 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Raamattuopetuksen tulee olla keskeisenä lähetystapahtumissa. Jumalan Sanan ja-kaminen on kantanut ja kantaa hedelmää lähettäjien ja lähtijöiden muodossa. Rukous: Rukous on lähetyksen tärkein työmuoto, sillä kuten Isä meidän -rukouksesta opetetaan: ”Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestään, ilman meidänrukoustamme, mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkintykömme”. Siksi jatkuvasti ajan tasalla oleva rukouskalenteri on merkittävä jatärkeä työväline. Yhteyden kokeminen: Kylväjä on kirkkomme lähetysjärjestö jo määritelmän-sä ”evankelis-luterilainen” perusteella. Lähetysjärjestö tarjoaa kristityille yhtey-den, jossa Jumalan Sanasta käsin voidaan synnyttää ja ylläpitää lähetysrakkautta.Lähettäjillä ja lähtijöillä on tie, jonka toisessa päässä ovat tavoittamattomat kansat.On tärkeää, että lähetysystävät saisivat kokea seurakunnissa tulevansa hoidetuik-si Jumalan Sanalla niin, että lähetyksen Herra on kaiken keskuksena. Vain tällätavalla lähetysrakkaus seurakunnissa on säilynyt ja säilyy sukupolvelta toiselle. Lä-hetyksen kesäpäivillä on erityisen suuri merkitys tässä kristittyjen yhteyden vaalimi-sessa, koska meillä ei ole koko Suomen kattavaa piirijärjestelmää. Samoin yhteydetpaikallisseurakuntiin ovat olennainen osa tätä yhteyden vaalimista. Lähtemisuoma: Kylväjä on osa evankelis-pietististä herätyskristillisyyttä,on yhteistyö tällä rintamalla myös mahdollistamassa sellaista kristittyjen yhteyttä,joka on edesauttamassa lähetystehtävän toteuttamista. Tällainen yhteistyö auttaanuorta sukupolvea löytämään sen sopivan lähtemisuoman, jota muuten ei olisiehkä löytynyt.4.2.5 Rakkaus – lähimmäinenHenkilökohtainen kutsu: Lähetyksen yhteyksissä saa olla kiinnostunut uusistaihmistä ja kohdata heitä. Jeesus kutsui henkilökohtaisesti ja lähetti. Tällainenlähetysrekrytointi halutaan säilyttää Kylväjän työssä myös tulevaisuudessa. Tilaa onkaikenlaisille ihmisille, joita yhdistää usko syntisten vanhurskauttajaan, JeesukseenKristukseen. Kaikkia ei voida lähettää, mutta kaikille tarjotaan mahdollisuutta ollamukana lähetystyössä. Lähetystehtävään osallistumiselle ei aseteta esteitä kenelle-kään vaan ohjataan armolahjojen mukaiseen palvelupaikkaan. Arjen usko: Lähetystyö on ollut heikkojen ja vajavaisten lähtijöiden ja lähettäji-en tekemistä historiaa. Tulijalle on tarjottu tilaa olla mukana tässä työssä sellaise-na kuin on. Tämä matalan profiilin mukanaolo on viisasta myös tulevaisuudessa.Arjen usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäiseen ovat sävyttäneet työtä näihin päi-OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 43

viin asti niin kotimaassa kuin työalueillakin. Siemen itää: ”Suuri Kylväjä, Jeesus Kristus on kylvämässä tänäänkin hyvää sie- mentä lähetysjärjestöjen ja erilaisten lähetystyöryhmien kautta. Jos silloin joku Kristuksen ruumiin jäsen sanoo: ’Tuota ei tarvita’, hän asettuu itse ruumiin pään yläpuolelle. Juuri heikoissa ja mitättömän näköisissä lähetysjärjestöissä ja työryh- missä Kristus näyttää viisautensa ja voimansa. Jos tällainen lähetyksen toimielin tai sen yksityinen jäsen pysyy Kristuksessa, hän herättää uusia seurakuntalaisia kuulemaan Jeesuksen suuresta sijaiskärsimyksestä koko maailman syntien sovi- tukseksi, ja Jeesuksen täydellisestä laintäyttämisestä kaikkien pyhitykseksi. Silloin myös tämä kanava lähettää uusia työntekijöitä Jeesuksen elopelloille. Ihmisen Poika Jeesus Kristus jatkaa tänäänkin lähettiensä kautta hyvän siemenen, Jumalan Sanan, kylvöä maailman ääriin saakka. Jeesus itse tahtoo olla pääasia lähetystyös- sä, lähettäjien ja lähettien elämässä ja toiminnassa. Hän on myös pääasia siinä hedelmässä, joka tästä työstä orastaa Jumalan antamalla ajalla ja tavalla” (teol. toht. Per Wallendorff, Kylväjän Vuosikirja 1994). 4.2.6 Tahtominen – tekeminen Tapahtukoon sinun tahtosi: Lähetyksessä ei koskaan ”lähetystekeminen” saa tulla tärkeimmäksi, vaan tärkeintä on itse Kylväjä, Jeesus Kristus. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18). Siksi joka päivä uskon luottamuksessa haluamme kiinnittyä häneen, joka voi ”vaikuttaa tahtomisen ja tekemisensä, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi” (Fil. 1:13 KR 39). Lähetystehtävämme motivaati- on syvin lähde ei ole meissä itsessämme vaan hänessä. Jeesuksen kautta, Jeesuksessa ja Jeesukseen on kaikki. Siksi haluamme kutsua kaikkia Kristuksen yhteyteen. Ristiinnaulitun askelissa: Saamme toivottavasti olla tulevaisuudessakin yksi kirk- komme lähetysjärjestöistä, mutta se ei ole meille syvimmiltään tärkeintä. Tärkeintä on se, että saisimme olla lähetysjärjestö, jonka kautta ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus voi ja saa toimia tässä syntiin langenneessa maailmassa. Tämä on lähetystehtävämme syvin motivaation lähde: saada palvella Herraa Kristusta ly- hyen maallisen elämämme aikana ja kehottaa muitakin tulemaan mukaan tähän työhön. Perusta kestää: Uskovan tekee uskovaksi yksin Jeesus, johon hän uskoo, ei uskovan uskon eikä hänen arkielämänsä laatu, ei edes hänen osallistumisensa lähetystyön tukemiseen. Jeesus on perustus, jolle uskovan rakentaa niin ajallisen44 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

kuin hengellisenkin elämänsä ja palvelunsa. Tästä perustasta käsin kristitty tekeepäätöksensä ja valintansa arkielämässä. Valintamme ja tekomme ovat silloin oi-keita ja hyviä, jos toimimme johdonmukaisesti Jeesus-perustasta käsin. Vain tälläperustalla toimiessamme voimme löytää syvimmän ilomme ja tyydytyksemme.Ilomme ei ole omassa työssämme, ei meissä itsessämme, ei uskossamme eikä mis-sään maallisissa tai hengellisissä saavutuksissa, vaan koko elämme perustana olevas-sa Jeesuksessa Kristuksessa.4.2.7 Kutsu – vastausLähde mukaan: Lähetysjärjestö kutsuu jatkuvaan, läpi elämän kestävään osallistu-miseen lähetystyöhön. Esirukous ja säännöllinen uhraaminen säilyttävät tuoreenkosketuksen lähetyselämään myös kotimaassa. Jeesus kanssasi: Yhteys lähetystyöhön osoittaa, että otamme kristittyinä vaka-vasti viimeisen asian, joka täytti Jeesuksen sydämen, ennen kuin hänet otettiintaivaaseen. Sitä hän ei itse voinut tehdä tässä maailmassa, vaikka hän olikin kai-ken valmistanut meidän ja koko maailman pelastusta varten ja vaikka hänelle oliannettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Nyt hänen oli täysin luotettava ihmi-siin ja pieneen, heikkoon opetuslapsijoukkoon. Enkelitkään eivät voineet julistaaevankeliumia. Ilman lähetystyötä Jeesuksen sovituskuolema ihmisten syntien täh-den olisi jäänyt aivan kuin koteloon ja siis turhaksi. Jokainen lähetyskäskyistä onJeesuksen sydämellinen vetoomus meille jokaiselle. Ilo evankeliumista: “Jos olemme saaneet selville UT:sta, että Jumalasta käsinevankeliumin julistaminen on ainoa asia, joka antaa mielekkyyden maailmalle,jossa elämämme, meidän ei ole tarpeen mitenkään muuten perustella lähetysteh-tävän erityistä tärkeyttä. Ilman lähetystä historia supistuu pelkäksi inhimilliseksihistoriaksi, jossa edistys on nähtävissä korkeintaan katastrofien kasvussa. Muttajos olemme tietoisia tulevasta valtakunnasta, me emme voi iloita sen lupauksestajulistamatta sitä. Herra on lähellä” (Walter Freytag).OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 45

4.3 Kärsimyksen keskellä pentti marttila4.3.1 Kärsimyksen ongelmaKerran historiassa tapahtuneen syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät jatku-vasti ympärillämme (1. Moos. 3; 1. Kor. 15:45; Room. 5:12–19; Room. 6:23).Ilman uskoa Jeesukseen ihminen elää erossa elävästä Jumalasta (Room. 3:22; Gal.3:26–27). Siitä johtuen synti ja pahuus hallitsevat maailmaa ja ihmistä, joka eiluonnollisessa tilassaan välitä Jeesuksesta. Synnin mukana ihmisten elämään tulikärsimys. Kohtaamme tämän kärsimyksen todellisuuden joka päivä Suomessa jalähetyksen eri työalueilla. Monet uskonnot ja ideologiat puhuvat kärsimyksestä ja antavat siihen erilaisiavastauksia. Raamattukin puhuu paljon kärsimyksestä, mutta se ei anna yksiselitteistä vas-tausta siihen, miksi joku joutuu kärsimään ja miksi joku toinen ei. Usein koemmeitsemme avuttomiksi sellaisen kärsimyksen keskellä, johon ei ole inhimillistä rat-kaisua. Raamattu opettaa meitä suhtautumaan kärsimykseen Jumalaan luottaen.“Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelma-si ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit: ’Kuka on tämä, joka näin peittääminun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?’ Minä se olen. Olen puhunutmitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.Sinä sanoit: ’Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vas-taat.’ Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähdenminä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job 42:2–6.) Jumalan tahto on, että ahdistusten keskellä tulemme Hänen luokseen ja turvau-dumme Jeesukseen. Jumala haluaa ohjata meitä läpi ajallisen elämän tuskan niin,että jaksamme kestää ja säilytämme uskomme. Toivomme on siinä, että kerrantämän ajan tuskat ovat poissa, kun olemme perillä Jeesuksen luona kirkkaudessa.4.3.2 Kärsimyksen kohtaaminenMonilla työalueilla joudumme kohtaamaan suunnatonta inhimillistä kärsimys-tä. Sen kohtaaminen saattaa mykistää, turruttaa tai motivoida. Lähetystyönteki-jät joutuvat myös pohtimaan omaa hyväosaisuuttaan ja kohtaamiensa ihmistenkärsimystä. Työalueilla konkreettisesti läsnä olevan kärsimyksen tähden teema ontärkeä lähetysteologiassa.46 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

Ei voida yksiselitteisesti sanoa, että jonkun ihmisen kärsimys johtuisi hänenomista synneistään (Joh. 9:1–3; Luuk. 13:1–3). Niinkin voi joskus olla, silläsynnillä on usein myös ihmisten elämässä näkyviä konkreettisia seurauksia. Ontärkeää, että kohtaamme kärsivän ihmisen Jeesuksen esimerkin mukaan rakkau-della ja toivolla. Jeesus kohtasi jumalallisella rakkaudellaan kärsiviä, yhteiskunnanhyljeksimiä ja aliarvostamia (Luuk. 13:10–13; Joh. 11:33–36; Luuk. 7: 37–50;Luuk. 18:15–17). Herramme rististä johtuen Kolmiykseyden sisäiseen elämään mahtuu kärsimys.Jeesus syntyi vaatimattomuuteen ja keskelle inhimillistä puutetta (Luuk. 2:7).Tullessaan ihmiseksi Jumala osoitti käsittämätöntä rakkautta koko ihmiskuntaakohtaan. Inkarnaatiossa Jumalan Poika otti ihmisen osan ja syntyi keskelle kärsi-vää maailmaa (Fil. 2:5–8). Ihmisenä eläessään hän ei aina käyttänyt kaikkivaltiut-taan. Hän tunsi ihmisen kivun ja kärsimyksen eläen kuten kuka tahansa meistä,kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Kaiken tämän hän teki meidän pelastuksem-me tähden. Kristuksen seurakunta on kärsivä seurakunta. Jokaista kristittyä kutsutaanseuraamaan mestariaan ristin tielle (Mark. 8:34). Seuraaminen merkitsee useinelämistä kärsimyksen todellisuudessa. Yhtä aikaa kristitty iloitsee pelastuksesta jaelää monien ahdistusten keskellä (1. Piet. 1:6). Monilla lähetysalueillamme ei hyväksytä Jeesukseen uskovia, vaan heitä vaino-taan uskonsa tähden. Tästä seuraa, että kun kutsumme ihmisiä seuraamaan Jee-susta, kutsumme heitä kärsimään Jeesuksen nimen tähden. Paikallinen seurakuntasaattaa elää suoranaisen vainon alla. Meidät on lähetyksenä kutsuttu tukemaan vainottua seurakuntaa kulkemallavierellä, rukoilemalla vainottujen puolesta ja pitämällä esillä heidän asiaansa. Kris-tillinen seurakunta on yksi ruumis, jossa jäsenten tulee jakaa toistensa kärsimys(1. Kor. 12:26; Hepr. 13:3).4.3.3 Jeesus, pahan vallan voittajaInhimillisen hädän keskellä lähetystä kehotetaan joskus keskittymään kärsimyksenpoistamiseen. Lähetyksen perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole kärsimyksenpoistaminen, vaan evankeliumin julistaminen (Mark. 16:15; Kol. 1:23). Kylväjä on sitoutunut kokonaisvaltaiseen lähetysnäkemykseen, joka haastaameitä auttamaan kärsiviä Jeesuksen esimerkkiä seuraten. Tärkeintä on, että kaik-ki maailman ihmiset saavat kuulla hyvän uutisen ylösnousseesta VapahtajastaOPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 47

(1. Kor. 15:1–4). Lähetyksen ensisijainen tehtävä ei myöskään ole köyhyyden pois- taminen (Mark. 14:7). Rahalla voidaan helpottaa köyhyyttä, mutta rahan lähet- täminen ei ole keskeisintä. Ihmisten ja lähetystyöntekijöiden lähettäminen johtaa kestävään esirukoukseen lähetystyön puolesta (Ap. t. 13:1–3). Luonnostaan ihminen ajattelee, että Jumalan toiminta ilmenee menestyksessä, voimassa ja vallassa. Usein Jumala Kuitenkin toimii juuri päinvastoin; Jumalan voima kätkeytyy inhimilliseen heikkouteen (1. Kor. 1:27–28; 2. Kor. 12:9–10). Jeesuksen ristillä Jumala näytti suuruutensa, siinä hänen voimansa ja armonsa il- menee kirkkaimmillaan (1. Kor. 1:18). Usein evankeliumi etenee ja seurakunta syntyy vaikeuksien keskellä, inhimillisessä mitättömyydessä. Jumala toimii sanan ja sakramenttien kautta synnyttäen uskoa. Pienestä alusta kasvaa laaja Jumalan val- takunta (Mark. 4:30–32)Jeesus voitti kuolemallaan synnin, kuoleman ja paholai- sen (Joh. 1:29; Hepr. 2:14–15,17)- Näin Jeesukseen uskova on todellisesti vapaa. Voittaessaan kuolemallaan synnin Jeesus otti ihmisten syyllisyyden ja rangais- tuksen kantaakseen (Gal. 3:13). Hän vapautti ihmisen synnin orjuudesta ja antaa ikuisen elämän jokaiselle Häneen uskovalle (Joh. 8:34,36). Uskovan ei tarvitse enää pelätä kuolemaa (1. Kor. 15:55–57; 2. Tim. 1:10). Jeesuksen voiton tähden paholainen ei voi enää syyttää uskovaa hänen synneistään, niin uskova voi myös vastustaa paholaista ja hänen kiusauksiaan (1. Joh. 3:8). Vaikka Jeesus on voittanut täydellisesti synnin, kuoleman ja paholaisen vallan, kristitty ei ole tässä elämässä vapautettu kärsimyksen ja synnin todellisuudesta. Kelpaamme uskon kautta pyhälle Jumalalle, olemme vanhurskautettuja, mutta samaan aikaan olemme yhä syntisiä, synti riippuu meissä kiinni. Siksi emme us- kovina ole tässä ajassa vapaita sen seurauksista ja kärsimyksestä (Room. 7:15–25). Elämäämme ja tekojamme värittää synnin todellisuus. Täydelliseen elämään emme pysty, vaikka tahtoisimmekin sitä. Jumala haluaa, että päivittäin käännym- me Jeesuksen puoleen, tunnustamme syntimme ja otamme vastaan anteeksiannon (1.  Piet. 2:4; 2.  Kor. 5:20). Hänen tahtonsa on, että seuraamme Jeesuksen esi- merkkiä elämässämme ja työssämme (Room. 12:2; Ef. 4:22–24; 1. Piet. 4:1–3). Seuraaviin Kylväjän uskonnäkemyksen peruspiirteisiin olemme koonneet kym- menen kohtaa, jotka ovat olleet Kylväjän perustajasukupolvelle tärkeitä ja joita haluamme edelleen painottaa. Tarkoituksena ei ole kirjoittaa uutta uskonoppia tai oppiperustaa. Toivomme, että ydinkohtien sävy on enemmän uskonelämää palveleva kuin opillinen. Lähetysjärjestömme on osa kirkossa vaikuttavaa evankelis-pietististä ja matala- kirkollista liikehdintää. Se liittyy historiallisilta ja opillisilta juuriltaan kirkkomme48 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN

piirissä jo sata vuotta vaikuttaneeseen viidenteen herätysliikkeeseen. Kylväjällä onkansainvälisiä yhteyksiä luterilaisen herätyskristillisyyden piiriin kuuluviin järjes-töihin, Luterilaiseen Maailmanliittoon, Maailman evankeliseen allianssiin sekämuihin ekumeenisiin tahoihin. Kansainväliseen evankeliseen liikkeeseen olemme yhteydessä nimenomaan siksi,että liikkeen keskuksena on neljä perusasiaa: Raamatun auktoriteetti ja riittävyys,pelastuksen ainutlaatuisuus Kristuksen ristinkuoleman kautta, henkilökohtaisenkääntymyksen ja uskon tarpeellisuus sekä evankeliumin levittämisen välttämättö-myys, oikeutus ja kiireellisyys. Näihin kaikkiin haluamme yhtyä. Ydinkohtien laatimisessa on käytetty apuna Raamatun ohella luterilaisen kir-kon Tunnustuskirjoja, Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä sekä C. O. Roseniuksen,Carl Fredrik Wislöffin, Olav Valen-Sendstadin, Per Wallendorffin, Juhani Lind-grenin ja Olavi Peltolan kirjallista tuotantoa.OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN 49

5 Jeesus kylvää jarmo mäki-mikola ja olavi peltola 5.1 Jeesus Kristus kaiken lähtökohta, keskus ja päämäärä Lähetysjärjestömme nimi viittaa Jeesuksen vertaukseen hyvän siemenen kylväjästä. Jeesus Kristus on tuo Kylväjä (Matt. 13:37 KR 38). Toivomme, että hän jatkuvasti kylväisi sanansa siementä sydämiimme ja että me saisimme olla mukana kylvämäs- sä samaa siementä ”kaikille kansoille” (Luuk. 24:47). Uskomme, että Jeesus Kristus on todellinen ihminen, joka ”sikisi Pyhästä Hen- gestä ja syntyi neitsyt Mariasta” ja todellinen Jumala, Jumalan ainoa Poika, ”joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta”. Ihmisenä hän on mei- dän kaltaisenamme käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset ja voi sen tähden ym- märtää ja auttaa meitä. Jumalana hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Jeesus Kristus on meille kaiken totuuden, hyvän ja oikean ainoa lähde, ”jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2:2–3). Rikkain ja syvin tieto on tulla tuntemaan Jumalan salaisuus, Kristus. Salaisuutena emme voi kos- kaan häntä täysin ymmärtää emmekä hallita ja kuitenkin voimme oppia tunte- maan hänet henkilökohtaisesti. Hänen läsnäolonsa on henkilön läsnäoloa. Hän ei ole jossakin kaukana, vaan yhtä lähellä kuin Raamatun sana tai ehtoollisen leipä ja viini. Vain hänessä ja hänen kauttaan kohtaamme Jumalan, Isän, ja vain hänessä ja hänen kauttaan Pyhä Henki vaikuttaa meissä.50 OPAS LÄHETYSELÄMÄÄN